Title: Opastusta hekuman saloihin
Author: Lavinia
Pairing: Alec/Heidi(/Demetri)
Rating: K-16
Genres: liki juoneton renessanssierotiikka
Summary: ”Entä jos näyttäisin sinulle että voit tuntea itsesi haluttavaksi?”
A/N: Osallistun tällä ficillä Twilight-foorumin Raretus on rakkaus -haasteeseen.
Opastusta hekuman saloihin
Janesta oli tullut aikapäiviä sitten Valtias Aron maîtresse-en-titre, mutta lemmikin kaksoisveli oli Heidin tietojen mukaan yhä koskematon. Volterran Venus ei ymmärtänyt miksi. Vampyyrinuorukainenhan oli yhtä enkelimäisen suloinen kuin sisarensa, joskin muita miespuolisia kaartin jäseniä lyhyempi. Vain sataseitsemänkymmentä senttimetriä tai vähän yli. Heidi oli utelias. Volterran metsästäjätär halusi selvittää oliko Alec immuuni naiselliselle viehätysvoimalle, joten hän suuntasi vapaa-ajallaan tämän huoneistoon. Mestari Aron kokoelmien helmenä Janen veljellä oli keskimääräistä tilavampi huoneisto, jossa poika pysytteli silloin kun hän ei ollut kaksoissisarensa seurassa tai kierrellyt maailmalla valvomassa ja toteuttamassa Volterran lakia. Heidi oli saanut Alecista ujon ja vetäytyvän vaikutelman. Tämä ei juurikaan osallistunut muihin kuin ”ammatillisiin” keskusteluihin.
”Huomenta, Alec”, Heidi tervehti hunajaisesti.
”Ai sinä”, kullanruskeahiuksinen nuorukainen mutisi. Kirjaa lukeneen suloiset kerubinkasvot peilasivat hämmennystä Heidin ilmestyttyä odottamattomasti hänen makuuhuoneeseensa. Muodokas vampyyritar hymyili kiusoittelevaa hymyä lisäten hänen hämmennystään.
Tenhotar istahti hänen viereensä. Hoikat käsivarret kietoutuivat Alecin ympärille kuin liaanit. ”Mitä si -?” poika aloitti ähkäisten, mutta kaunismuotoisille huulille hakeutuva suu hukutti kysymyksen loppuosan. Volterran... houkuttelevin viettelijätär ja teini-ikäiseksi jähmettynyt Alec. Kaikki tapahtui nopeammin kuin saalistus vauhdin ollessa liian nopeaa ajatuksenjuoksulle. Alecin jäntevät käsivarret kiertyivät silti kurvikkaan tiimalasivartalon ympärille, ja huulet vastasivat suudelmaan ikään kuin niillä olisi oma tahto.
Heidi vetäytyi kauemmaksi ennen kuin Alec sai ruumiinsa pakotetuksi siihen. ”Piditkö äskeisestä?” punapää kysyi hyväilevästi.
”Pidin”, toinen takelteli tietäen kuulostavansa tomppelilta.
”Mutta pitäisitkö siitä että menisimme pidemmälle?”
Tummaripsiset rubiinisilmät laajenivat, ja helmihampaat näykkivät syvänpunaista alahuulta. ”Mistä moinen kiinnostus minua kohtaan, Heidi hyvä?”
”Tuo haiskahtaa aliarvioinnilta.”
”En erehtyisi väittämään itseäni miksikään Adonikseksi.”
”Et ole niinkään unelmarakastajan ensisijainen ruumiillistuma, mutta se ei tee sinusta vähemmän viehättävää.” Heidi siveli Alecin poskea.
”Niinkö?” Alec ihmetteli haluten uskoa hunajaa tihkuviin sanoihin.
”Kyllä, angelo mio. Olet syötävän suloinen ilmestys, kuin enkelipoika, kuulut vampyyrien eliittiin, omistat huikean erityiskyvyn ja olet sivistynyt. Moni naispuoleinen kuolematon olisi mielellään seurassasi. Et vain huomaa sitä ujoutesi ja vaatimattomuutesi takia. Etkä pysyttelemällä vapaa-aikoinasi omissa oloissasi tahi kaksoissisaresi seurassa.”
”Ai”, vampyyrinuorukainen naurahti hämillään.
Volturien metsästäjätär tunsi sentään kaksilahkeiset yhtä hyvin kuin viisi sormeaan.
”Entä jos näyttäisin sinulle että voit tuntea itsesi haluttavaksi?”
Maîtresse-en-titren kaksoisveli oli hetken vaiti ennen kuin uskoutui seuralaiselleen. ”Olen usein harmitellut kokemusten puutetta joutuessani sietämään Felixin rehentelyä ja miettinyt miltä naisen kanssa makaaminen tuntuisi.”
”Vastaus on oleva sinun, enkelipoika – jos vain tahdot. Minä opastan kernaasti sinua sukupuolisen kanssakäymisen saloihin.”
”Olisitko niin kiltti, Heidi?” Alec ei halunnut elää ikuisuuselämäänsä kuin munkki tahi kuulla muistutuksia tallella olevasta poikuudestaan Felixin kerskailujen muodossa.
Mahonkikutri ei ollut kiltti vaan rietas kaataessaan Alecin pylvässängylle ja alkaessaan riisua tämän hienoa vaatetusta. Röyhelökauluksellista silkkijakkua, pönkkähousuja ja pellavapaitaa. Naisvampyyri laskeutui kyljelleen toisen viereen, ja hänen kaulansa taipui kaarelle niin kuin joutsenella hänen laskiessaan huulensa nuorukaisen vapiseville huulille. Hän heilautti säärensä Alecin säärten yli päättämättä kokoajan kiihkeämmäksi muuttuvaa suudelmaa. Raatelukyntiset kädet kulkivat hyväillen tutkimassa solakan kehon jäntevyyttä.
Käsivarsilla, rintalihaksilla, pronssiin vivahtavissa enkelinkiharoissa, seurailemassa kasvojen luustoa ja sivellen kiemurrellen litteällä vatsalla. Sormet tavoittivat hyväilyjen havahduttaman miehuuden nivusten keskeltä ja sulkivat sen tyven määrätietoiseen otteeseen. Kovettumaan ja täyttämään kupeet paineaalloilla kädet tehdessä edestakaista nykimisliikettä. Alec oli häkeltynyt, kauttaaltaan jännittynyt sulottaren käsittelyssä. Hän voihkaisi sävähtäen takertuessaan Heidin ampiaisvyötäröön, jottei tuntisi ajelehtivansa höyhenmeressä aistimustensa takia. Hänen erektionsa oli kova kuin rautasauva, mutta paineaallot eivät hävinneet alavatsasta.
”Ota minut ja tule sen myötä mieheksi”, mahonkikutri kehräsi ja pääsi paisuneen miehuuden hyväilyotteestaan. Heidi nosti painavia helmojaan ja levitti reitensä kierähdettyään selälleen. Alec siirtyi polvistumaan pitkien säärten väliin näykkien poskiensa sisäpintaa – osaamatta tehdä aloitetta. Perehdyttäjä tuli tässä ratkaisevassa vaiheessa avuksi tarttumalla kaartilaisen hoikkaan käteen ja kehottamalla katsomaan alas. Helmojen alta pilkistävälle kummulle, jolta käsien vaellus alkoi hänen johdatuksellaan jatkaen kostuneen jalkovälin tunnustelua. Heidi opasti silkkisellä äänellä oppilastaan sipaisemaa terälehtimäisiä ihopoimuja, pyöräyttämään sormea nupulta tuntuvan pikku ulokkeen ympärillä. Ja liu’uttamaan kahta sormea edestakaisin poimujen takareunan kohdalta löytyvässä, liukkaassa kuilussa, ennen kuin Alec upotti ensimmäistä kertaa miehuutensa samaan paikkaan.
***
Annettuaan suukon enkelipojan kylmälle poskelle Heidi lähti. Hän ei saanut vielä suurtakaan tyydytystä tämän kanssa makaamisesta eikä ollut edes tavoitellut sitä. Metsästäjätär oli vain halunnut houkutella Alecin kuorestaan ja tarkastella oman vetovoimansa ja rakastajattaren kykyjensä vaikutusta. Ei niinkään opastaa Alecia pojan ensimmäisellä kerralla naisten miellyttämisen saloihin. Tosin Heidi oli tarjoutunut antamaan senkin suhteen opastusta, mutta Alec oli todennut olevansa niin pyörällä päästään että halusi sulatella uusia kokemuksiaan. Heidi salli sen.
Janen kaksoisveli oli ollut melko tyypillinen ensikertalainen. Epävarma, hermostunut, haparoiva ja ujo – muttei sentään missään nimessä toivoton rakastajanalku. Alecin liiankin tunnustelevat ja varovaiset otteet kertoivat hänen osaavan ottaa naisen huomioon. Sinänsä moinen varovaisuus oli liioiteltua, joskin Heidi arvosti silti enemmän Alecin kuin eräiden kaartin miesten asennetta. Felixin ja Santiagon. Ensimmäinen piti aiheettomasti itseään loistavan rakastajan esimerkkinä, nainen edusti hänelle pelkkää halujen tyydyttäjään. Toinen ei puolestaan arvostanut kauniimpaa sukupuolta edes verran että olisi luopunut raaoista otteistaan. Ainoastaan Valtias Caius oli Santiagoakin raaempi rakastaja eikä tälle antautumisesta voinut kieltäytyä niin kuin muiden kohdalla.
Kreikkalaista jumalaa muistuttava Demetri oli Heidin ylivoimainen suosikki. Kaartin upein komistus osasi miellyttää naisia yhtä hyvin kuin metsästäjätär miehiä. Demetri oli herrasmiesmäinen saamatta naista kokemaan itseään liki särkyväksi ja intohimoinen olematta liian kovakourainen. Sydämet olisi varmasti lepattanut vampyyritarten rinnassa keikarin seurassa, elleivät ne olisi pysähtyneet satoja vuosia sitten. Ah, huomenna Demetri palaisi hänen riemukseen päiväkausia kestäneeltä jäljitysmatkaltaan. Vampyyrikeikari olisi varmasti pakahtumaisillaan läheisyyden kaipuuseen jouduttuaan olemaan miltei viikon ilman naista. Jäljittäjän libido oli niin ehtymätön että hän halusi joka päivä seksiä – myöskin sai sitä ollessaan kotona. Demetri olisi takuulla enemmän kuin innokas tulemaan Heidin makuukamariin tilaisuuden järjestyessä ottamaan vampyyrittaren jälleen kerran omakseen.
***
