Nimi ~ Opin pelkäämään häntä, opin vihaamaan häntä
Kirjoittaja ~ Evelyn
Beta ~ Ei ole, ilmotelkaahan kirjotusvirheistä jos niitä pongaatte
Ikäraja ~ K-16
Genre ~ Angst
Paritus/Henkilöt ~ Regulus/Orion, Sirius/Orion, Walburga/Orion, Sirius/Regulus (Kaikki paritukset aika lieviä)
Vastuuvapaus ~ Row omistaa Mustien perheen
Varoitukset ~ Insestiseen raiskaukseen viitataan, sen harva sanaista kuvailua, joitain kirosanoja
A/N: Siriuksen lapsuuden mainitaan kirjoissa olevan huono ja, että tätä oli vihattu. Miksei Reguluksella voisi olla samanlainen, vaikka ei niin näkyvä kuin Siriuksen?
Toivottavasti tykkäätte ja jos että, kertokaa ihmeessä miksi?
Kaiken kommentin otan mielelläni vastaan
~Evelyn
Olin hirveän kateellinen Siriukselle pienenä, kun hän aina jaksoi sanoa vastaan Orionille ja Warbulgalle. Minä en koskaan alkanut väittää vastaan Walburgalle, kun hän käski tekemään jotain, Sirius ei koskaan totellut. Orionia pelkäsin ja pelkään edelleen. Muistan edelleen selvästi ne illat, joina hän joi liikaa ja hakkasi lopulta Siriuksen. Vain siksi, että tämä sattui sanomaan jotain väärin. Walburga katsoi aina vain vierestä, mutta Orionin kääntäessä vihansa minuun, hän tuli väliin. Ainoat inhimillisyyden merkit mitä hän minulle näytti. Kyllähän hän lelli minua aina Siriuksen läsnäollessa, mutta oli kylmä kuin rauta pakkasessa muuten.
Sirius suunnitteli aina lähtevänsä pois, Jamesin luo kesäksi. Silloiset suunnitelmat kuulin aina puoli vahingossa, ehkä myös siksi, että yritin päästä vanhempieni kahleista irti. Koskaan en kuitenkaan niin rajuilla keinoilla kuin Sirius ja myöhemmin olen katunut sitä. Lajitteluhattu olisi halunnut laittaa minut rohkelikkoon, miksi en antanut sen tehdä sitä. Voisin olla vielä paremmissa väleissä Siriuksen kanssa, vapaampi päättämään omista asioistani. Vapaa etenkin Orionilta.
Orion ei ole koskaan ansainnut isä-nimitystä minun suustani. Jo pienestä pitäen olen oppinut sen, ettei hänelle vittuilla. Opin pelkäämään häntä. Sulkeutumaan omaan huoneeseeni niinä iltoina kun hän oli juonut. Vaikka olin toinen lapsi, se paremmin kohdeltu, sain yhtälailla osakseni väkivaltaa kuin Sirius. Muistan edelleen kipeät kyljet, mustelmat käsissä ja muualla kehossa, joskaan eivät näkyvillä paikoilla. Siriusta lyötiin avoimesti kasvoihin, hakattiin usein taju pois, enkä minä voinut auttaa mitenkään! Seuraavat päivät hän istui suljettuna huoneeseensa.
Kesällä, kun olin juuri päässyt viidenneltä vuosiluokalta, maailmaltani vietiin se viimeinen hatara pohja. Rikottiin silmieni edessä, omassa turvassani, sängyssäni. Voin yhä tuntea, kuinka patja painui Orionin painon alla. Hänen vartalonsa painautumassa minua vasten, haistaa tupakan ja tuliviskin lemun hengityksestä. Kovakouraiset kädet, jotka riistivät vaatteeni päältäni. Tappavalta tuntuvan kivun koko sen yön ajan. Kipu, joka jäi sydämeen kytemään, vielä senkin jälkeen, kun Orion poistui. Moneen vuoteen en ollut itkenyt niin paljoa, että päätäni oli alkanut särkeä.
Aamulla Walburga ei tullut edes herättämään minua aamiaiselle. Oli ilmeisesti kuullut Orionilta itseltään mitä tämä oli tehnyt. Olen varma, että se ämmä oli nauranut koko sydämestään sen kuultuaan. Sirius kuitenkin oli alkanut epäillä mikä minulla oikein oli, koska tavallisesti tulin aamiaiselle, vaikka olisin ollut kipeä. Yritin piilottaa itkemisestä punehtuneet silmäni ja vereni tahrimat lakanat peittoni alle. Sirius kuitenkin oli aina ollut tarkka silmäinen ja huomasi kaiken. Hän pakotti minut kertomaan kaiken, enkä muista, koska viimeksi olisin kertonut Siriukselle luottamuksella asioitani. Hän sulki minut syliinsä ja lohdutti, kertoi, että kaikki tulisi olemaan hyvin. Ei mikään tullut olemaan sinä kesänä hyvin, melkein joka yö Orion palasi ja toisti tuskan. Ja niinä aamuina sain kokea Siriuksen lämmön lähelläni, kuulla hänen lempeällä äänellä kuiskimat sanat. Myöhemmin sain kuulla, että Orion oli myös koskenut Siriukseen ja en enää voinut kuin vihata sitä miestä täydestä sydämestäni. Hän oli häväissyt meidät molemmat, mutta samalla työntänyt meitä lähemmäs toisiamme.
Lomapäivien alkaessa loppua, karkasimme yhdessä kotoa Pottereiden luokse. Aluksi minua ihmetytti, kuinka erilaisia Jamesin vanhemmat olivat, mutta pikku hiljaa aloin tottua siihen. James oli ensiksi, epäileväinen minua kohtaan, mutta Sirius selitti hänelle tilanteen. Välttäen kuitenkin kertomasta kummallekkin kipeitä asioita, ainakaan niin suoraan kuin ne voisi kertoa.
Öisin sain käpertyä Siriuksen viereen ja syventää kiintymystäni häneen. Tuntea sitä turvaa, mitä olisin myös vanhemmiltamme halunnut tuntea. Walburgaa ja Orioni en kuitenkaan enää halua muistella, minulla on Sirius ja se riittää. Se tulee riittämään tästä edespäin.
