Unenomaista [K-12]

[eskerave]

Nimi: Unenomaista
Kirjoittaja: kani eli minä
Ikäraja: K-12
Genre: drama
Varoitukset: teksti voi olla ahdistava, ohimennen mainittu murha

A/N: Kiitokset Bbuttikselle ikärajaongelmassa auttamisesta :3 sekä muusailusta kaninuni-juttunsa kera.

Unenomaista

Tyttö nukkui kevätaurinko kasvoillaan, silmäluomien takana unet vilistivät värähdellen eteenpäin. Puisessa häkissä matkijalintu lauloi soittorasian sävelmää tarkasti, epäröimättä. Kuulas ääni kiersi puiset nurkat ja kaivautui savupiipun nokikerroksen syövereihin kuin muistoksi, kerrostumaksi, jonka jälkipolvet löytäisivät ehkä kymmenen, ehkä sadan vuoden kuluttua. Käsi heilahti uneliaasti ja peitto paljasti hiukan lisää vaaleaa olkavartta ja solisluuta.

Poika nielaisi.

Tyttö huokaisi unensa läpi ja kurtisti kulmiaan ikkunasta tuikkivalle kirkkaudelle avaamatta kuitenkaan silmiään. Surumielinen sävelmä pidätteli häntä unenomaisessa usvassa, lämpimän peiton suojissa. Silti aistit poimivat joitain yksityiskohtia, kuten pojan partaveden tuoksun tai katossa surraavan kärpäsen äänen, mutta vain vaimeasti, hellästi. Käden haavat oli peitelty hoitavin yrtein ja sitein, palovammat kiillotettu paraneviksi salvalla.

Poika oli luvannut.

Tytön alitajuntaan tunkeutui ajatus vaarasta, mutta se haihtui aivan yhtä nopeasti kuin oli syntynytkin. Jostain kantautui savun tuoksu, tai sitten se oli edelleen poika ja tämän partavesi. Nurkassa kyti jotain oranssinkaltaista, joka tuhosi kirjojen tarinat ja sai linnun tukehtumaan omaan lauluunsa. Ikkunan takana tytön äiti oli naulannut oven tiukemmin kiinni karmeihin, päättänyt polttohaudata liian raskaiksi käyneet vanhemmuuden kahleet.

Poika ei aikonut liikahtaakaan.

[Beelsebutt]

Mitenkäs mä mesessä tästä jo sanoinkin.... karmee tausta mutta aika kevyt ote. Ja kyllä ahdistavuus tulee tästä läpi. Alku on kepoinen ja sellainen... nytkähtelevä    mut mitä pitemmälle teksti etenee, sitä painostavammaksi se muuttuu. Eikä siltikään tässä mennä kovin pitkälle, mitään ei kerrota hirveen suoraan, joten kai se on se oma mielikuvitus joka saa ahdistumaan. Tai no onhan tuossa nuo liekit ja naulatut luukut ja semmoista, että eiköhän tästä kuitenkin ihan suoraan käy ilmi, että mitä tapahtuu o.0

Ja sitten se symboliikka! Ohmy. Miten vierellä ollaan, tosin sekin tuntuu enemmän ahdistavalta kuink turvaa tuottavalta. Enemmänkin vahditaan eikä niinkään silleen suojelevasti vaan ehkä pikemminkin, ettei karkaisi minnekään. Sellainen lukittujen paikkojen pelko, klaustrofobia, nostaa päätään kun tätä luen.

AAARGH! Toivottavasti ne kaniunet oli kuitenkin miellyttävämpiä :F

[eskerave]

Kiitti, Buts :3 Mä en oikeasti itsekään tiedä, että mitä tässä tapahtuu, sillä tämä on ihan täyttä tajunnanvirtaa vaan. Mutta kiva, että pidit.

Ja tietty oli, en näe oikeastaan koskaan painajaisia.