Nimi: Tuuli leikitteli kiharoilla
Kirjoittaja: Lilyena Zoë
Oikolukija: Ancka <3
Ikäraja: S
Tyylilajit: het, romance
VV: Minä omistan tämän tarinan ja hahmot, Emilie Autumn kappaleensa Juliet
Kirjoittajan huomautukset:
Tämän voi laittaa taustalle soimaan.
You're in my stars you know
Don't need no crystal ball to tell me so
Whispering in the air
Hoping that my words find you somewhereNiin hiljaa kuin suinkin Lilah veti satiinipeitteen syrjään, astui ylös vuoteestaan ja hiipi parvekkeen ovelle. Koristeellinen puuovi narahti kovaäänisesti, kun 17-vuotias tyttö räpelsi kahvaa saadakseen oven auki. Lilah henkäisi terävästi, oli hetken vain hiljaa paikoillaan ja kuulosteli, olisiko ääni herättänyt viereisessä huoneessa nukkuvat vanhempansa. Kuitenkin isän jylhä kuorsaus kaikui yhä seinistä, joten luottavaisin mielin tyttö avasi oven kokonaan, sujahti raosta parvekkeelle ja sulki oven takanaan.
Even when I close my eyes
I'll never recreate the time that flies
The consequence is hanging there
The sky will fall but I don't careViileä yötuuli sai laventelinsinisen silkkiyöpaidan lepattamaan ja ruskeat kiharat heilumaan. Lilah hengitti raikasta ulkoilmaa ja loi katseen heti alapuolella olevaan koristeelliseen puutarhaan. Samat suihkulähteet valuttivat samaa vettä, samat kukat nojailivat toisiinsa tuulessa, samat koristekivet nuokkuivat paikoillaan elottomina. Lilah hymyili vaisusti. Kaikki oli ollut samaa niin kauan kuin hän muisti. Myös se, että Niedererin sukuun kuuluvien kanssa ei saanut olla tekemisissä tai tulisi karkotetuksi Alarconin suvusta ja joutuisi pakenemaan entisen perheensä vihaa. Mutta Lilah oli tavannut Adriania salaa öisin jo kauan.
Lilahista tuntui, haaveilijasieu ja kaikenlaiseen magiaan viehtynyt nuori neito kun oli, että hänen ja Adrianin kohtalot olivat yhteen solmitut. Ensitapaamisesta lähtien (Lilah oli ollut kävelemässä kirkon läheisessä puistossa ja törmännyt Adrianiin lähes kirjaimellisesti tuijotellessaan istutuksia) hän oli ollut varma, että hän rakastaisi miestä ja mies rakastaisi häntä. Ja mies oli tuntenut samoin.
Meet me beneath my balcony and say
'No one but you could ever fill my night
Be the sunlight in my every day'
Underneath my balcony I'll say
'No one but you could ever fill my night
Be the sunlight in my every day'Tänään sille kaikelle olisi kuitenkin tultava loppu. Lilah rakasti Adriania, mutta perhe merkitsi heille molemmille niin paljon, että romanttisen rakkauden olisi väistyttävä sen tieltä. Heidän yhteinen aikansa olisi ehkä myöhemmin. Vielä kerran Lilah kuitenkin halusi kuulla vaaleatukkaisen nuorukaisen tunnustavan hänelle ikuisen rakkautensa. Siksi hän oli pyytänyt vielä yhtä tapaamista.
Your love is haunting me
And all I want is more to set me free
Whispering in the air
Hoping that my words find you somewhere ”Adrian”, Lilah kuiskasi pimeyteen. Hän vilkaisi parvekkeen oven läpi sisään huoneeseensa. Kaappikello näytti jo viittätoista yli kaksitoista.
Do you hear me call your name
I know we will never be the same
The consequence is hanging there
The sky will fall but I don't care Tyttö alkoi miettiä, oliko sittenkään fiksua pyytää viimeistä tapaamista. Kamala, suuri kaipuu täyttäisi hänen ajatuksensa, ja mitä siitäkin tulisi? Hän näkisi Adrianin väkisin ainakin kerran viikossa kirkossa. Mitä jos hän ei pystyisi hillitsemään itseään?
Kesken mietteidensä Lilah kuuli askelia puutarhasta. Adrian käveli kohti Lilahin parveketta surullinen mutta urhea hymy kasvoillaan.
”Anteeksi, olen myöhässä”, hän sanoi.
”Ei se mitään”, Lilah totesi. Hän istui parvekkeen reunalle ja ujutti itsensä kaiteiden välistä tömähtäen märälle nurmikolle.
”Kuule, mietin tuossa äsken sitä mitä sanoin viime kerralla”, tyttö jatkoi.
”Ja?”
”En voi jättää sinua. Rakastan liikaa.”
Kummallinen, leimuava katse sinisissä silmissään Lilah astui eteenpäin, kiersi kätensä toisen ympärille ja suuteli tätä pehmeän ja hellän rakastavasti. Adrian vastasi suudelmaan. Idästä puhaltava tuuli leikitteli Lilahin pitkillä kiharoilla varoen kuitenkaan rikkomasta herkän kaunista hetkeä.
Meet me beneath my balcony and say
'No one but you could ever fill my night
Be the sunlight in my every day'
Underneath my balcony I'll say
'No one but you could ever fill my night
Be the sunlight in my every day'
