Rakkaus haavoittaa K-12

[Rindamon]

nimi: Rakkaus haavoittaa
kirjoittaja: Rindamon
ikäraja: K-12
tyylilaji: fluffy, (humour, kaipa sitäkin voi tässä nähdä...) ja angst
vastuuvapaus: Hahmot ja juoni ovat omiani, enkä saa tästä rahaa

Rakkaus haavoittaa
Prologi

Minä, joka vannoin, etten koskaan rakastuisi.
Minä, joka en ole poikien perässä juossut.
Minä, joka nauroin noille rakastuneille höpsöille.
Minä.

Minä olen rakastunut.

Nuo sanat saavat sydämmeni hyppimään ilosta, kun taas aivoni raivoavat myrskyisästi.
Järki sanoo vastaan, mutta sydän vie.
Onko tästä polttavan tuskan ja ilon sekoituksesta pakotietä?
Olen tyhmä kun kysyn sitä, sillä tiedän vastauksen.
Ei.

Annan muistojeni viedä minut siihen päivään -siihen hetkeen- vielä kerran. Ja vaikka olen rypenyt tässä tunteessa jo viikon, on muisto kuin eilisestä; sillä sydän vaalii niitä kammiossaan, rakkaimpia hetkiään.

Astelin pienin, kevyin askelin saliin ja muistan jopa jokaisen naulan sen katon rajassa, mutten niitä nyt muistele.Itse asiassa kaikkein tarkin kuva on kasvokuva. Ne kasvot piinaavat minua unissakin, mutten tiedä ovatko ne painajaisia vai haaveunia; ne suuret, ruskeat silmät ja pitkät kaartuvat ripset. Korkea otsa ja vahva leuka. Symmetriset ja vrheettömät huulet. Tumman kultaiset hiukset, jotka lainehtivat hieman korvien ylitse heittäen kimallusta jokaiseen sydämeen. Hänen rinnallaan jokainen kalpeni. Hän oli- ei, hän on täydellinen.

Eli mitä mahdollisuuksia on minulla?
Pienellä, rumalla ja mitätättömällä tunaroitsijalla, jolle housujen repeäminen kesken taululle kirjoittamisen oli arkipäivää?

Ei mitään.

Se lause takoi tajuntaani ja jätti polttomerkillä arven aivoihin -tai sydämeen.
Tuntui kuin koko sydän olisi palanut ja käpristynyt kasaan kuin paperi kuumien liekkien syleilyssä.
Olin vain pieni kärpäsen kakka kartalla suuren Neuvostoliiton vierellä.
Toisin sanoen: mitätön.

Annoin suuren hyökyaallon tavoin vyöryvän epätoivon vallata sydämeni ja hukuin sen alle avuttomana. Tajuttomuuden pitkä, pimeä ja paksu viltti kietoutui ympärilleni tukahduttaen kaipaavan sydämen huudot. Olin avuttomassa tilassa; vastustin sellaista, jota oli mahdoton voittaa. Annoin sen ottaa minut, viedä mukanaan...

[rimps]

Tämä valikoitui originaalikommenttiterttuuni Romantiikan ja silkan seksin osastolta luettavaksi ja täytyy sanoa, että tämä oli oikein symppis ja jotenkin niin herttaisen viaton.

Toi niin elävästi mieleen etenkin teini-iän alkupuolen, jolloin kaikki tunteet iskevät ainakin satamiljoona kertaa vahvempina ja tuntuu, ettei kukaan muu koskaan ikinä ole tuntenut tai tule tuntemaan samoin. Nuo kliseet ja ylenpalttinen liioittelu, mistä yleensä nurisisin, koska jotenkin ne ei normaalisti iske, toimivat tässä aivan loistavasti ja kuuluivat tekstiin kuin nenä päähän. Ei teiniromanssia voi kuvailla mitenkään muuten. Etenkin tuo miten kertoja on rypenyt yksipuolisen rakkauden tunteensa kurimuksessa jo viikon, kuvaa jotenkin täydellisesti sitä tunteen paloa.

Sanasto tukee tässä kerrontaa ja tunnelmaa mainiosti ja tämä on eheä ja selkeä, helppolukuinen kokonaisuus. Tämä voisi olla ote melkein kenen tahansa teinitytön päiväkirjasta.

Mutta minun on pakko nurista perinteisestä virheestä: sydämmeni kirjoitetaan yhdellä ämmällä, koska "sydämeen mahtuu vain yksi ämmä".

Kiittäen,

rimps