nimi: Toive
kirjoittaja: toyhto
ikäraja: S
genre: one-shot
A/N: Viikottainen tarinahaaste ja
hiljaisuus! Tämä on tämmöinen hetken mielijohde
*
ToiveNiin että kulta, heräisitkö jo. Mentäisiin tivoliin, se on tullut paloaseman taakse. Tein jo puuroa. Ottaisit sen uuden takin, sen jossa ei ole kaulusta. Juostaisiin tietä pitkin ja lapsiperheet katsoisivat paheksuvasti, ja sitten jonain päivänä meistäkin tulisi sellainen.
Luulet että olen keskiluokkainen ja tylsä, luulet että minulla ei ole haaveita, luulet että tyydyn vähään. Oikeasti olen vain rakastunut. Kuuletko, oikeasti olen vain rakastunut.
Siellä paistaa aurinko. Mentäisiin maailmanpyörään ja nähtäisiin kaupungintalolle asti. Sen seinät olisi lopultakin maalattu. Syötäisiin samaa hattaraa samaan aikaan ja sotkisit vahingossa naamasi. Minua naurattaisi.
Tiedätkö, rakastuin sinuun melkein tällaisena päivänä. Aivan melkein. Viisi vuotta sitten, koulun pihalla, kun nostit sen kuulakärkikynän maasta. Näytit aivan samalta. Sinulla oli samat silmät.
En usko, että aika on kulunut näin paljon. Tajuatko, että kaikesta on jo vuosia, eikö minun pitäisi olla jo jossain muualla, joku muu. Jonkun muun kanssa.
Joskus aioin kertoa. Suunnittelin sitä, valitsin päivän ja ajan ja paikan ja sitten et tullutkaan kouluun. Ja loppujen lopuksi sanoista tuli vähän turhia.
Näetkö, suudeltaisiin sillalla, sinä nojaisit kaiteeseen, minä nojaisin sinuun, kumpikaan meistä ei hukkuisi koskaan.
No en minäkään näe.
Joskus toivon, että olisin kertonut. Lopputuloksella ei ehkä edes olisi ollut väliä. Olisin vain joskus huutanut nimeäsi ja juossut perääsi ja ihan vaan sanonut sen, ja juossut karkuun ennen kuin olisit ehtinyt edes yllättyä. Ja sitten olisin päässyt yli ja löytänyt jonkun toisen.
Joskus olen ihan tyytyväinen. Näetkö? Minä suljen ikkunan verhon ja silti aurinko paistaa läpi.
Se on hyvin väistämätöntä.
Olisin ehkä voinut olla onnellinen, mutta tämä hiljaisuuskin on kaunista. Kuvittelen näkeväni sinut ruokakaupassa ja miten hymyilen ja käännyn sitten pois.