Haaste oli seuraava:
Paritus: Barty Kyyry sr./ Percy Weasley
Lajityyppi: draama ja/tai romantiikka ja/tai huumori
Ikäraja: K-13 -> K-18
Yhteenveto(ehdotus): Percy yksinkertaisesti rakastaa auktoriteetteja.
Tuli:
Paritus: Barty Kyyry sr./ Percy Weasley/ Kyyryn pöllö
Lajityyppi: huumori
Ikärajasuositus: K-16
Varoitus: vihjailua eläimiin sekaantumisesta!
Lukijalle: Myöhään, mutta sentään tuli. Kiitos Bbuttikselle potkimisesta! Jotenkin tulee mieleen paluu takavuosiin ja Höyhenen hellään kosketukseen, mutta itsensä toistaminen on kivaa
Minä vähän silitänKyllähän Percy tietysti ymmärsi, ettei herra Kyyry päässyt paikalle.
Herra Kyyry oli estynyt.
Useammalla kuin yhdellä tavalla. Se oli Percystä kiehtovaa.
Kyyryn prässeillä olisi voinut leikata juustoa. Jokainen viiksikarva tiesi paikkansa – ja niin tiesi Percykin, hän pystyi muistoissaan suunnistamaan niiden lomassa kohti huulten torjuvaa umpiota, joka tuskin koskaan antautuisi mihinkään säädyttömään. Herra Kyyry kyllä hillitsisi itsensä, loppuun saakka.
Itsestään Percy ei ollut niinkään varma. Hän oli useampaan kertaan lauennut pyjamansa lahkeeseen hampaita pestessään huomatessaan hammastahnaviiksien himertävän ylähuulellaan. Oikeastaan oli hyväkin, että ohjeet tulivat pöllöpostina. Percy ei ollut enää varma, pystyisikö hillitsemään itseään jos näkisi herra Kyyryn edessään, vaativana.
Percy kyllä toteuttaisi kaikki pyynnöt. Kummallisetkin. ”Teetä, Weatherby.” Kyllä! ”Polvilleen, Weatherby.” Voi, kyllä! ”Vaseliinia?” Tulee!
Herra Kyyryn prässit eivät veltostuneet edes sateessa. Joskus Percy mietti, miltä housut näyttäisivät huolettomasti tuolinkarmille heitettynä – vai oliko niissä jonkinlainen kotitalouslumous, joka piti ne aina virheettömästi ojennuksessa? Ja vallitsiko housujen sisäpuolellakin samankaltainen, huolellinen järjestys? Percy ei edes tiennyt, kumpaa lahjetta herra Kyyry suosi. Ei koskaan osunut pisuaarillekaan samaan aikaan. Eikä isältä voinut kysyä, tietenkään.
Ikkunan takana vaani tuulen pörröttämä pöllö. Ajallaan, kuten aina. Percy houkutteli herra Kyyryn sanansaattajan sisään ja irrotti viestin. Rutiinitehtäviä, mutta miten kaunis käsiala! Innostus levisi sähköisenä värinänä ja Percy silitti pehmeää pöllöä. Mitenhän pitkään se kestäisi tätä palvelusta?
Pöllö mulkoili lautasta epäluuloisesti. Ministeriön keikat olivat pahimpia. Edellisellä kerralla makupalan jälkeen muistikuvat hämärtyivät ja kotimatkalla pyrstöä kivisti kummasti, kuin olisi muninut kokonaisen pesueen.
Jospa tuo Weatherbyn nilkki lykkisi tänään edes siiven alle, vaihteeksi. Vai mikä sen nimi oikein oli.