Nimi: Hyvää joulua, rakas kapteeni
Kirjoittaja: zilah
Fandom: Patrick O'Brianin meriseikkailusarja
Henkilöt: Jack Aubrey/Stephen Maturin
Lajityyppi: Hitunen angstia, romantiikkaa
Ikärajavaroitus: K-16
Vastuuvapaus: Minen omista kumpaakaan näistä charmikkaista herrasmiehistä, pahus sentään. He kuuluvat Patrick O' Brianille. Mutta leikkiminen heillä on takuulla sallittua, siksi vahva homoeroottinen lataus näissä kirjoissa on.
Kirjoittajan alkusanat: Kuninkaan laivaston kapteeni Jack Aubrey ja lääkäri ja vakooja Stephen Maturin ovat tajunnanräjäyttävän ihana pari, joten pakkohan se oli levittää ficcifregattini purjeet ja purjehtia arvoisan kaksikon kanssa auringonlaskuun...
Kirjoittajan alkusanat 2: Tämä ficci on kirjoitettu Fifin
joulukalunteriin aattoluukuksi. Ihanaa joulua kaikille Fifin tuhmille tontuille!
Yhteenveto: Jack ei ihan aina onnistu. Mutta Stephen ymmärtää.
Kertokaahan, mitä pidätte,
zilah
Hyvää joulua, rakas kapteeniJack odotti Stephenia illalliselle hieman sekavin tuntein. Oli joulu, ja sen kunniaksi Jack oli määrännyt annettavaksi miehistölle ylimääräisen annoksen rommia, vaikka Stephen oli vastustanut ajatusta.
Oli osoittautunut, että Stephen oli ollut oikeassa. Miehistön keskuudessa oli syntynyt pienimuotoinen kahakka, jonka päätteeksi muutama mies päätyi rautoihin ja vielä useampi joutui sairastupaan Stephenin paikattavaksi.
Jack huokaisi syvään. Hän oli odottanut tätä joulua niin suurin toivein... Hän oli onnistunut hankkimaan ystävälleen lahjankin, josta arveli tämän pitävän. Tämän aamun keskustelu kuitenkin oli haihduttanut suurimman osan hänen joulumielestään, eikä hän uskonut että Stephen oli yhtään sen paremmalla tuulella.
”Se ei ole hyvä ajatus, Jack! Merimiehen ammatti on jo muutenkin tarpeeksi vaarallinen, ilman että miehet putoavat mastoista juovuspäissään tai jotakin vielä pahempaa.”
”Sinä et ymmärrä, Stephen. Tämä on traditio. Ja parempi juoppolauma kuin kapina”, Jack oli sanonut jyrkästi, ja keskustelu oli päättynyt siihen. Mutta hän oli Stephenin ilmeestä nähnyt, että tämä oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen.
* * *
Jack havahtui ajatuksistaan kun ovi vihdoin avautui.
”Siinähän sinä olet, Stephen. Käy pöytään. Killick on pitänyt ruokia lämpimänä”, hän sanoi, toivoen ettei Stephen olisi hänelle kovin vihainen. Hänen helpotuksekseen Stephen hymyili valjusti ja asettui pöytään ilman sen suurempia seremonioita.
Heidän syödessään Jack tarkasteli ystäväänsä pöydän yli ja näki väsyneet juonteet tämän kasvoilla. Hänen sydäntään kivisti. Stephenin ammatti oli raskas ja vastuullinen, eikä hän ollut ainakaan helpottanut sitä, mitä tämän päivän tapahtumiin tuli.
”Olet varmaan helpottunut kuullessasi, ettei kenelläkään ole vakavia vammoja. Yhtä jouduin paikkailemaan hiukan enemmän, mutta hänkin palannee töihinsä viimeistään viikon päästä”, Stephen vihdoin sanoi.
”Olen pahoillani että aiheutin sinulle ylimääräistä työtä”, Jack huokasi.
”Niin sinun sietää ollakin”, Stephen kivahti. Jackin katse lennähti säikähtäneenä Stephenin tuimiin kasvoihin. Tämä nousi pöydän äärestä ja kiersi sen ympäri, istuen hänen viereensä.
”Sinä saat korvata tämän minulle, kultaseni”, Stephen kuiskasi ja kumartui lähemmäs, suudellen häntä.
”Tottakai. Sano vain mitä...” Jack henkäisi hämmentyneenä.
”Ateria oli herkullinen, mutta se ei tyydyttänyt kaikkia minun... fyysisiä tarpeitani. On vain oikeus ja kohtuus, että sinä teet niin”, Stephen kehräsi Jackin korvaan ja samassa tämä jo istui hänen sylissään.
Jack nousi samantien ja kantoi Stephenin suoraa päätä punkkaansa. Sen verran hän malttoi rakastettunsa käsivarsilta irtautua että kävi panemassa oven lukkoon. Kun hän palasi makuukammioon, Stephen odotti häntä alasti, kasvoillaan ilme, joka ei kaivannut selittelyjä. Kiireesti hän riisuutui, miettien ettei tämä joulu tainnutkaan mennä niin kovin pieleen.
”Hyvää joulua, kultaseni” Stephen kuiskasi, kun Jack painoi tämän syliinsä.
”Hyvää joulua”, Jack henkäisi, seuraavat sanat hukkuen kiihkeään suudelmaan.
The Happy, Happy End!
