Nimi: Sydämeni kesä
Kirjoittaja: zilah
Fandom: Twilight
Henkilöt: Carlisle/Jasper, (Aro/Carlisle)
Lajityyppi: Romantiikkaa, synkistelyä
Ikärajavaroitus: K-16
Vastuuvapaus: Minen omista kumpaakaan näistä hottiksista vampyyreistä, pahus sentään. He kuuluvat Stephanie Meyerille. Mutta leikkiminen heillä on sentään sallittua, onhan?
Varoitukset: Slashia, seksiä ja täyslaidallinen siirappia
Kirjoittajan alkusanat: Tämä ficci on jatko-osa tarinoilleni
October And April, joka kertoo Aron ja Carlislen tarinan ja
Talven salattu hehku, joka kertoo Aron ja Caiuksen rakkaudesta. En vain voinut jättää Carlisleakaan yksin ja surulliseksi, ja siitä tämä tarina sai alkunsa.
Yhteenveto: Carlisle kohtaa viimein sielunkumppaninsa
Kertokaahan, mitä pidätte,
Sydämeni kesä
Kevät: Olin löytänyt itselleni perheen pitkän etsinnän jälkeen, mutta en siltikään kyennyt olemaan jakamattoman onnellinen. Sisimmässäni tiesin, mitä kaipasin, mutta en uskaltanut sanoa sitä ääneen. Esme, Edward, Rosalie ja Emmett olivat minulle hyvin rakkaita, mutta kukaan heistä ei herättänyt minussa tunteita, jotka olisivat olleet lähelläkään sitä, mitä koin lyhyenä aikanani Volterrassa. Joskus mietin, olinko sittenkin menetellyt tyhmästi jättäessäni sen kaiken taakseni. Oliko Aro sittenkin erilaisuudestaan huolimatta ollut minun ainoa mahdollisuuteni onneen? Mikä minussa oli oikein vikana, etten kyennyt asettumaan aloilleni ja valitsemaan itselleni kumppania? Esmeä olin jo hetken ajatellut sillä tavoin, mutta jokin sai minut viime hetkellä perääntymään.
Vasta vuosikymmenien perästä ymmärsin, miksi sisimpäni oli varoittanut minua tavoittelemasta häntä. Esme, niin suloinen kuin olikin, ei ollut minua varten. Tiesin sen heti sinä hetkenä, kun Alice ja Jasper ilmaantuivat elämäämme. Esme ei ollut koskaan katsonut minua sillä tavoin kuin Alicea ja minä saatoin vain hymyillä itsekseni. Nuo kaksi pikkuista keijukaista näyttivät kauniilta yhdessä.
Mutta nuo mietteeni unohtuivat siinä samassa, kun itse uskaltauduin katsomaan vampyyrinuorukaiseen, joka oli jäänyt seisomaan ovensuuhun, selvästikin epävarmana siitä, olisiko tervetullut. Ojensin käteni hänelle ja tiesin, ettei sydämeni ollut enää omani.
Kesti kauan, ennen kuin uskaltauduin kertomaan hänelle tunteistani, mutta vielä kauemmin, että sain hänet vakuuttuneeksi vilpittömyydestäni. Hän oli kovan elämän katkeroittama ja epäluuloinen, mutta tylyn julkisivun alla näin kaipauksen, joka oli yhtä palava kuin omani. Kun hän viimein antoi sille periksi, vietimme yhdessä unohtumattoman yön, ensimmäisen monista.
”Sinä olet taas omissa maailmoissasi. Mitä sinä oikein mietit?” Kiusoitteleva ääni kysyy, säpsähdyttäen minut ajatuksistani. Käännyn ja huomaan katsovani rakkaimpani meripihkanvärisiin silmiin, jotka kimaltavat ilkikuria. Hylkään enemmät mietiskelyni ja vedän hänet kiihkeään suudelmaan.
Jasper kietoo kätensä kaulaani ja vastaa suudelmaani vavisuttavan ihanasti. Pitkän yksinäisyyden jälkeen hänen läheisyytensä tuntuu niin suloiselta. Ja nyt vasta ymmärrän, että vaikka luulin rakastavani Aroa, tunteeni häntä kohtaan olivat vain kalpea varjo siitä, mitä Jasper minulle merkitsee. Aron jättäminen sattui hirvittävästi, mutta minä selvisin siitä ja etsin viimein oman tieni. Mutta jos menettäisin Jasperin, se olisi loppuni.
Alakuloiset ajatukset haihtuvat mielestäni, kun laskeudumme tuoksuvalle kukkakedolle, riisuen toisiamme kiireesti. Hänen alaston vartalonsa sopii syliini niin kuin tehty, ja hänen suloiset suudelmansa saavat minut järjiltäni halusta. Kuuntelen onnellisena hänen nautinnollisia huokauksiaan, kun rakastelemme keskipäivän auringon alla. Ja jälkeenpäin pidän häntä sylissäni kauan, vain nauttien hänen läheisyydestään ja rakkaudestamme.
Sydämessäni on vihdoin kesä.
FIN.
