7 veljestä: Simeonin koettelemus (Simeoni, Juhani) K-12

[zilah]

Nimi: Simeonin koettelemus
Kirjoittaja: zilah
Henkilöt: Simeoni, Juhani
Lajityyppi: huumoria kai lähinnä
Ikärajavaroitus: K-12
Vastuuvapaus: Hahmot, nämä pahaiset poikajullikat eivät minulle kuulu ja tiedän, että arvon Kivi kääntyisi haudassaan jos tietäisi, millaisia leikkejä hänen hahmoillaan harrastan. Tai sitten ei. 
Varoitus:  Mainintoja selkäsaunasta, ei mitään graafista kuitenkaan.

Yhteenveto:  Simeonin elämä on umpikujassa, mutta onneksi on Juhani ojentamassa auttavan kätensä.
A/N: Tämä tarina on kirjoitettu edesmenneen Syntisten parasiittien Joulukalunteriin, itsenäisyyspäivän luukuksi. Mikä onkaan isänmaallisempaa kuin 7 veljestä?

Kertokaahan, mitä pidätte,



zilah


SIMEONIN KOETTELEMUS


“Ja mikä hulluus sai sun vetämään itses hirteen, veliraaasu?” Kysyi Juhani tuskissansa Simeonilta. Viime hetkessä oli mies onnistunut vetämään veljensä pois surman suusta, ja senpä tähden yhä hänen otsallaan helmeili hiki, ja äänensäkin tuntui kulkevan perin vaivoin.

“Tiedäthän tuon, veli hyvä. Luojani kautta, vieläpä sormeni raamatulla olen vannonut etten viinaa huulilleni nosta, ja silti oli lihani liian heikko valaani noudattamaan! Ei ole mulle muuta apua, kuin rangaista tätä ruumisparkaa, niin ettei enää ikänänsä viinan kiroja huokaile.”

“Ei niin, Simeoni. Eikö jo Katkismus sullen opettanut että itsensä murhaaminen on kaikeista suurin synti? Siihenkös tahtoisit syyllistyä, ja tuottaa sielulles iankaikkisen turmion?”

Nytpä ryhtyi Simeoni puntaroimaan veljensä viisaita sanoja oikein tosissansa. Ja viimein tuo jukuripää puhkesi itkuun.

“Olethan ihan oikeassa, Juhani veljeni. Mutta mistä minulle apu? Liian vahvana kierteilee viinan himo yhä sisuksissani, antamatta hetkenkään rauhaa.” Simeoni nyyhki Juhanin vahvaa olkaa vasten. Juhani siinä kömpelösti koitti veljeänsä lohdutella, vaan eipä onnistunut askareessaan. Mistä nyt veljelle apu, kun sulosanainen Lukkarikin oli aikaa sitten siirtynyt taivaan kuoroon, ylistämään Jumalaa viisailla sanoillansa?

“No jospa kunnon rangaistus vahvistaisi heikkoa lihaas, niin ettei enää kierteilis ajatukses Saatanan töissä? Tokihan mielelläni sua autan, jotta saisit ittes ruotuun, veliparka.”

Tästäpä Simeoni innostui, ihastuikin vallan. Auliisti suostui hän rakkaan veljensä rangaistuksen alle. Eipä kenkään piiska laulanut hänen lihassaan niin ihanasti kuin Juhanin, eikä kukaan saattanut hänen ruumisparkaansa niin perin pohjin katumuksen suloiseen tilaan.

Ja viimein seurasi Simeoni veljeään kohti elämää ja ylistipä hän luojaansa seuraavana kirkkopyhänä, vaikka olipa hänen hieman vaikea istua kovalla kirkonpenkillä. Niin vahvana koki hänen ruumiinsa yhä Juhanin tervetulleen kurituksen. Mutta auliisti kesti Simeoni, harras Jumalan lapsi tämän koettelemuksen. Samoin hän kiitti vielä siitä, että oli onnekseen saanut kuusi veljeä jotka häntä niin rakastivat että ihan kuoleman porteilta olivat valmiit noutamaan hänet takaisin.

 

FIN.

[Celeporn]

Hah haa, minun puolestani selkäsaunasta olisi voinut kirjoittaa vähän kuvailevamminkin 

Ei mutta tämä oli varsin mainio ficlet. Myönnettäköön, että pakkopullana lukiossa tuli seiska-veljekset luettua, ja aika paljon sivuja eteenpäin hyppien, mutta ainakin jonkinlainen mielikuva hahmoista jäi. Ja kyllä tässä vaan jotekin oli sitä samaa fiilistä. Ficin kieli oli aivan loistavaa, oli pakko ihan virnistellä tätä lukiessa, kun sanoista jäi suuhun niin samanlainen maku kuin Kiven tekstistä.

Eipä kenkään piiska laulanut hänen lihassaan niin ihanasti kuin Juhanin, eikä kukaan saattanut hänen ruumisparkaansa niin perin pohjin katumuksen suloiseen tilaan.

Tämä nyt sai minut jo ihan nauramaankin. Kun kuitenkin teksti ei ollut parituksellinen, niin tämä lause herätti huomattavasti enemmän hilpeyttä.
Tässä oli myös hyvin ajatusta mukana - en sitten tiedä, olenko lukenut ficcejä ihan väärissä paikoissa, kun lyhyet tekstit tuntuvat usein olevan ihan vailla pointtia.

Joo, tykkäsin. Kiitoksia tästä, mukavaa, että näistä klassikoistakin löytyy ficcejä.

[zilah]

  Kiitos.

Minä olen siinä mielessä poikkeava, että toden totta rakastan 7 veljestä, mutta myös muita Kiven tekstejä. Se on niin perin raadollisen romanttista, että pelkkä kielenkäyttö tuo hymyn huulille.  Pidempiä ficcejä 7 veljeksestå on aika hankalaa kyllä kynäillä, mutta ei koskaan pidä sanoa ei koskaan.

zilah

[Beelsebutt]

Mä koitin niin kovasti hakea tuolta slashia, mutta en löytänyt, argh

Ei vaan tää oli nättiä ja kuvaavaa kieltä. Siis Kiveä kuvaavaa Ja Simeoni-poloa, ei silläkään oikeen polla säteile. Onneksi on Juhani <3


Kiitti,
Bbuttis

[zilah]

Heh, Kiitos Buttis!

Pakko myöntää, että harvoin on ollut kirjoittaessa sellaista virnettä naamalla kuin näiden kahden 7 Veljestä-ficin parissa.  He nyt vaan ovat niin mainio veljessarja, puhumattakaan Kiven ihanan jutustelevasta kirjoitustyylistä.


zilah

[culliina]

Ihanaa, Seitsemää veljestä!

Kiven kerrontatyyli on erittäin persoonallinen ja ehkä juuri vanhan sointinsa takia sitä on niin vaikea jäljitellä. Onnistuit siinä kuitenkin todella hyvin, mistä olin yllättynyt - todellinen taidonnäyte! Jos jotain kerrontaan vielä lisäisi, niin itsensätoistoa. Kaikki henkilöt puhuvat melko samaan tyyliin kuin Raamatussa - toistavat itseään kamalasti, eivät meinaa päästä asiassa eteenpäin ja heittelevät usein vain yhden sanan kommentteja monta peräjälkeen. Nyt asiat kulkivat eteenpäin liian nätisti ja sutjakasti ollakseen canonia. Seuraava kysymys sitten taas on, onko huono asia, että ficin jaksoi lukea ja siitä tykkäsi

Henkilöiden persoonat jäivät mietityttämään minua. Sinänsä Juhani oli itsensä, että oli tavallaan Simeonin yläpuolella tarjoten tekopyhästi omaa apuaan (ihan kuin ei olisi itse juonut!). Toisaalta taas (minusta ainakin) Juhani on porukasta tyhmin enkä olisi osannut odottaa tämän suusta mitään sivistynyttä, kuten vertausta katekismukseen - varsinkaan, kun edes Simeoni ei sitä muistanut. Oli mielenkiintoinen asetelma, että Juhani opetti Simeonia uskon asioissa. Juhani antamassa selkäsaunaa oli sitten taas niin aitoa Juhania, että

Tämä oli jännä kohta:

Eipä kenkään piiska laulanut hänen lihassaan niin ihanasti kuin Juhanin, eikä kukaan saattanut hänen ruumisparkaansa niin perin pohjin katumuksen suloiseen tilaan.

Ihanasti ja suloiseen? Huh, sen ajan usko ja opetusmenetelmät olivat kieltämättä ruumiillisesti ankaria, mutta tuollaista masokistisuutta on ainakin minun vaikea oppia kohtaamaan tyynen ymmärtävästi. En tällä tarkoita kavahtavani väkivaltaa, vaan sen liittämistä uskontoon ja hyvyyteen. Tuollaistahan ennen oli eikä kohta ollut laisinkaan huonosti kirjoitettu, mutta pomppasi vain silmiin.

Juhani ja Simeoni eivät kumpikaan kuulu lempiveljeksiini (Timo/ Lauri -twincest ♥), mutta tätä oli silti mukava lukea. Erityisesti pidin siitä, kuinka liitit ficin Kiven teokseen selkeästi (viinajutut, lukkari), mutta silti pidit ajan, paikan ja miten tähän oli päädytty mysteerinä. Pätkä oli sen verran lyhyt, että sitä olisi latistanut kovasti turhat jaarittelut säästä ja kuulumisista.

~Culliina