Öh joo, synkkä ja kaunis päivä, vai miten se meni...Nimi: Punalippu
Kirjoittajat: Voldemort &
Nappeli &
Beelsebutt (mainitussa järjestyksessä)
Päähenkilöt: Rodolfus/Bellatrix
Lajityyppi: draama
Sanamäärä: < 300
Ikärajasuositus: K-12Tämä on kirjoitettu mustalaisen päiväkirjan tyylillä eli kukin kirjoittaja on nähnyt vain edeltävän lauseen, ei muita. Toivomme hyvää syntymäpäivää
Gwynethille!
Hox! Omistamme omat aivomme, mutta Rowling omistaa tämän ficin hahmot. Emme saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!
Punalippu
Oli kaunis ja aurinkoinen iltapäivä. Hautausmaalla oli silti hieman synkkää.
Rodolfus ei ollut koskaan pitänyt hautausmaista, ne muistuttivat häntä ikävällä tavalla kuolevaisuudesta.Kaikki oli kuitenkin hyvin. Kuu loisti kirkkaana, ja Rodolfus näki kiertää avoimen haudan jo kaukaa.Haudassa lojui kasa valkoisia luita. Ne näyttivät omituisesti melkein siltä kuin ne olisivat puhtaiksi pestyjä.
Rodolfus tuijotti luukasaa mietteissään. Maasta olet tullut ja maaksi olet jälleen tuleva, vai miten ne jästit nyt asian ilmaisivatkaan.Yhtäkkiä Bellatrix ilmestyi haudan reunalle.
– Löysit leikkikaluja, vai? Tule tänne, olemme jo myöhässä. Bellatrix ojensi kätensä.– Mutta kun nämä olisivat niin kivoja. Bella, emmekö voisi...?
– Emme! Bellatrix tiuskaisi ja Rodolfus alkoi murjottaa.
Aina Bella halusi pilata kaiken hauskan. Rodolfus ei ymmärtänyt naisia sitten ollenkaan.– Älä ole noin jäykkä, Bella. Minulla on täällä jotain, joka hoitaa sen puolen.Bellatrixin silmät välähtivät kiukusta ja jostakin muusta. Rodolfus tunsi vaikutuksen suoraan housuissaan.
Bellatrix astui aivan kiinni mieheensä vaarallinen ilme kasvoillaan.
– Kuulehan, ukkokulta... Hoikka pitkäsorminen käsi kohosi vasten Rodolfuksen paidan verhoamaa rintakehää.Rodolfus katsoi osittain säikähtäneenä, osittain iloisesti yllättyneenä Voldemortia, joka hyväili häntä pehmeästi. Silloin Rodolfus heräsi ja päästi kissan ulos.