Nimi: Rakkauden lämmin roihu
Kirjoittaja: Herkkuoone
Beta: Finin Lils
Ikäraja: K-12
Paritus: Harry/Ron
Tyylilaji: romance
Varoitukset: lopussa viittaus alaikäisten väliseen seksiin.
Vastuunvapaus: Kaikki kunnia tunnistamistanne henkilöistä ja paikoista kuuluu iki-ihanalle J. K. Rowlingille. Kaikki mitä taas ette tunnista, on minun käsialaani.
Alkusanat: Tämä on ensimmäinen kerta, kun tätä paritusta kokeilen, joten kommentit ja mielipiteet ovat kultaakin kalliimpia. Iso kiitos Lilsille, joka vaivaantui betaamaan tämän. Hermione saattaa vaikuttaa OC:lta, mutta itse kirjoittaessani tätä ajattelin, että tyttö on ollut niin uppoutunut kokeisiin lukemiseen, ettei ole huomannut kipinöintiä ystäviensä välillä ja on nyt todella, todella järkyttynyt sekä tietysti mustasukkainen (;
Omistus menee Beelsebuttille aka Bbuttikselle ♥
~*~*~*~*~
Rakkauden lämmin roihu
Takkatulen lämmin roihu kutitteli hellästi mustatukkaisen pojan villasukkiin verhottuja varpaita. Hän istui punaisessa nojatuolissa, joka oli yksi hänen lempipaikoistaan koko maailmassa. Suussaan hänellä oli sokerista valmistettu sulkakynä, jota oli imeskellyt miltei koko illan ajan. Ihan vain kuluttaakseen aikaansa jotenkin.
Hänen sylissään lojui avoimena kirja, jonka sivu ei ollut kääntynyt enää tuntiin. Pojan ajatukset olivat harhailleet koko illan, joten hän oli suosiolla luovuttanut kirjan lukemisen. Tälläkin hetkellä hän oli niin ajatuksiinsa hautautunut, ettei huomannut, kun joku tuli hänen luokseen ja puhutteli häntä nimellä.
”Harry?”
Tummatukkainen poika hätkähti ajatuksistaan, kääntyi ääntä kohti ja huomasi edessään seisovan punatukkaisen, pisamanaamaisen pojan. Se oli Ron.
”Niin, Ron? Mitä asiaa sinulla oli?”
”Pitääkö minulla olla muka aina joku pätevä syy, että voin tulla luoksesi?”
Pojat tuijottivat hetken toisiaan hymyillen. He tiesivät, että myös toinen ajatteli samaa, mitä itse ajatteli. Harry vilkaisi sylissään toimettomana lojuvaa kirjaa, jonka sulki ja nosti viereiselle pöydälle. Sen jälkeen hän vilkaisi Ronia ja taputti kutsuvasti oikeaa polveaan.
Ron asteli nojatuolin luo ja istahti toisen syliin painaen pienen suukon tummatukkaisen nenälle. Hän tunsi, kuinka lämpimät ja pehmeät kädet kiertyivät vyötärön ympäri ja rutistivat lujaa, mutta samalla myös rakastavan hellästi.
”Minulla on ollut sinua ikävä, Ronnieponnie.”
”Minullakin sinua.”
Ronin kädet eksyivät silittelemään toisen otsassa näkyvää salama-arpea ja ihastuksekseen, hän huomasi, kuinka tämä aiheutti toisessa väristyksiä. Pian pelkkä hento kosketus ei riittänyt kummallekaan, vaan huulet painettiin kiihkeästi vasten toisen huulia.
Aluksi suudelma oli hellä ja odottava, mutta hetkessä se muuttui aina vain kiihkeämmäksi ja kiihkeämmäksi, kun kielet alkoivat tanssia toisiaan vasten. Välillä sai omistaa toisen ja välillä taas antautua toisen omistettavaksi. Se, jos jokin, oli Harrysta ihanaa. Tuntea itsensä rakastetuksi ja halutuksi ja puolestaan vastapalvelukseksi rakastaa ja haluta toista.
Koko muu maailma katosi Harryn ympäriltä, ja ainoa, mistä hän välitti sillä hetkellä, oli Ron ja hänen nautintoa tuottava kielensä. Kaikki muu oli sillä hetkellä turhaa. Harmi vain, ettei se hetki saanut kestää kauaa.
”Mitä.
Helvettiä. Te. Oikein. Teette?”
Pojat irrottautuivat toisistaan nopeasti, kuin olisivat tunteneet salamaniskun ihollaan. Ron kohotti katseensa puhujaan ja punehtui, kun taas Harry tuijotti itsepintaisesti päinvastaiseen suuntaan. Molemmat näyttivät erittäin kiusaantuneilta keskeytyksestä ja kiinnijäämisestä.
”Tämä ei ole sitä, miltä se näyttää…”
Ron aloitti lauseen epäröiden ja hämillään, mutta ei saanut jatkaa sitä loppuun, koska Hermione puhui sen päälle.
”Minä tiedän tasan tarkkaan mitä näin! Hyi, helvetti!”
Niine hyvineen ruskeatukkainen tyttö lähti pois mutisten kiihtyneenä yksikseen. Hän keräsi tupatovereiltaan kasan oudoksuvia katseita painuessaan suoraa tietä ylös portaita makuusaliin ovet paukkuen. Harry puolestaan katsoi hitaasti Ronia, joka näytti suorastaan typertyneeltä heidän ystävänsä käytöksestä.
”Hermione taisi hieman järkyttyä.”
”No hieman!”
”Haittaako se sinua?”
Ron käänsi katseensa vihdoin Harryyn, joka odotti malttamattomana hänen vastaustaan. Hän silitti hellästi toisen sotkuisia hiuksia ja hymyili lämpimästi.
”Ei tietenkään.”
Harry suukotti hiljaa toisen poskea ja hivutti kätensä puristamaan vihjaavasti toisen reittä. Ron hymähti kuullessaan kiusoittelevan äänen korvansa läheltä.
”Mitä sanoisit, jos siirtyisimme jatkamaan iltaamme makuusalin puolelle?”
”Sanoisin, että se on loistava idea.”
Ron nousi ylös Harryn sylistä ja tarttui tämän käteen, vetäen tämän ylös perässään. Oleskeluhuone alkoi olla sen verran tyhjä, että he saattoivat pitää toisiaan kädestä koko matkan makuusaliin, ilman, että kukaan kiinnittäisi heihin huomiota. Ainoastaan heidän luokkatoverinsa Dean huomasi poispäin kävelevän parin ja vinkkasi ystävilleen Seamusille ja Nevillelle, ettei heillä ollut makuusaliin tänä yönä mitään asiaa. Hän tahtoi antaa kyyhkyläisille hieman omaa rauhaa.
~*~*~*~*~
Jos joku olisi sinä iltana saapunut kuudesluokkalaisten rohkelikkopoikien makuusaliin, hän olisi löytänyt sieltä kasan vaatteita sikin sokin sekä kaksi toisiinsa kietoutunutta, väsynyttä, mutta hyvin onnellista, rakastunutta ihmistä.
~ Fin. ♥
