Väänsin just pari päivää sitten miehen kanssa kättä siitä saanko ostaa lisää lankaa ihaniin uusiin projekteihin. Mä voitin sillä ehdolla, että joudun nyt tekemään kolme juttua valmiiksi ennen kun saan ostaa yhtään ainutta kerää :'DD
Lolz. Mulla oli talvella hyvä ompeluvaihe päällä, tein parit housut ja pari kauluspaitaa. Tästä vedin tietysti sen johtopäätöksen, että lisää kankaita saa ostaa, koska selvästi tulisi käytettyä... VÄÄRIN! Kuten arvata saattaa, muut kiireet puski päälle, ja sinne kaappiinhan ne kankaat sitten jäi
pölyttymään odottamaan loistavia ideoita.
Tämä olisi voinut melkein jo mennä vitutustopiciin, mutta en viitsisi kirjoittaa sinne koko ajan
Olen jostain kymmenenvuotiaasta saakka mehutellut ajatuksella, että joskus vielä sekoan ja värkkään itselleni sellaisen über-hienon goottilinna-nukkekodin. Moinen haave on kuitenkin vuosien mittaan hautautunut johonkin niin syvälle mieleni arkistokaappeihin, etten ole koskaan tullut edes puolisolleni maininneeksi asiasta enkä sitä itsekään juuri ajattele.
Nyt kuitenkin ajatus on noussut pintaan ihan uudella intensiteetillä. Supernaturalin alkupuolella yhdessä jaksossa oli sellainen hieno iso nukkekoti, ja kun olen nykyään semi-aktiivinen näpertelijä, niin tuli hirveä hinku aloittaa tällainen elämänmittainen projekti. Järki pysyi kädessä kuitenkin sen verran, ettei se ehkä ihan sovi mun opiskelijabudjetille saati syksyn ohjelmaan kandin vääntämisen kylkeen. Pommi räjähti kuitenkin eilen lopullisesti, kun menimme kylään kaverille, joka on ihan elämäntapa-askartelija ja hän sitten ystävällisesti nosti tämän nukkekotiasian esiin esittelemällä omaa projektiaan, velhon labraa. En tiennyt ennen eilistä, että kyseinen henkilö mitään miniatyyreja harrastaa, ja mokoma paholaisen kätyri sitten tietysti alkoi usuttaa muakin ryhtymään tohon hullunhommaan, kun asiasta mainitsin... VITTU.
Nythän mä tietysti ihan epätoivoisesti haluan alkaa tekemään sellaista. Olen kuitenkin tupelo ja kärsimätön ja ne osaset on niin pieniä... En myöskään koe olevani kauhean luova, mitä tällaisiin tulee
Puhuttiin kuitenkin jo alustavasti, että voisin joskus mennä tämän kaverini luokse askartelemaan yhdessä, niin hän voi sitten kädestä pitäen auttaa
Varmaan aika hepulia touhua, kun ko. kamulla on kolme lasta...
Tällä hetkellä suurin kynnys on itse nuket. Valmiit kalusteet on ihania ja kauniita upeine yksityiskohtineen, valmiit nuket taas ovat aivan saatanan rumia. Nuken vartalon valmistaminen olisi mulle ihan ok, mutta vittu kun en mä löydä edes silmääni miellyttäviä nuken päitä netistä! Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että mun pitää jotenkin opetella muotoilemaan niitä päitä ja käsiä onnettomilla nakkisormillani, ja mua itkettää jo valmiiksi se kaikki kiroilu, hammastenkiristys sekä epäonnistumisen määrä; lukion kuviksen tunneilla en osannut muotoilla savesta kunnolla edes tuhkakuppia, joten miten helvetissä mä aion ikinä saada aikaiseksi jotain pientä ja sievää naamaa?!?!?!