Musiikki tosiaan on toimiva tunnelmanluoja.
Mutta sitten aivan eri aiheeseen. Olin jo eilen kirjoittamassa tähän hahmojen hyvä/paha/harmaa-akselista, mutta koneen tökkiminen poltti päreet. (Olen vanhempieni luona hoitamassa koiraa heidän poissaollessaan. Paljon aikaa jauhaa paskaa.
) Moraalisesti harmaalle alueelle sijoittuvien hahmojen ongelma nimittäin on usein se, että hamoista yritetään tehdä samaan aikaan tosi cooleja. Sitten väitetään, että tämä nyt on sitä aikuista lähestymistapaa kun raiskataan ja tapetaan. (Puhun nyt lähinnä elokuvista ja sarjakuvista, sillä niissä tämä ilmiö on ollut jo jonkin aikaa hyvin suosittu, mutta toki sen voi yleistää myös muuhun tarinointiin.)
Ei siinä sinänsä mitään, jos päähenkilö on antisankari, joka silpoo ihmisiä kappaleiksi ja käyttäytyy toisinaan kuin kusipää. Se voi olle erittäin viihdyttävää, ja sijoittuuhan se hahmo kieltämättä moraalisesti epäselvälle alueelle. Tykkään itse esimerkiksi Sin City -elokuvasta ja sarjiksista (Frank Millerin työt ovat muutenkin paraatiesimerkkejä tästä lähestymistavasta). Mielestäni tämä ei kutienkaan ole mikän ratkaisu sille kaksiuloitteiselle hyvä/paha ongelmalle - se on vain ikään kuin alakategoria niiden kahden alla. Löytyy mustaa ja valkoista muttei vieläkään sitä niiden varsinaista sekoitusta, harmaata.
Moraalisesti monisäikäisten hahmojen luominen on yllättävän vaikea tehtävä, joka vaatii paljon aikaa ja hahmokehitystä sekä kirjoittajalta kykyä nähdä ja esittää luontevasti ne pienet ihmisyyden vivahteet. Eikä siihen tarvita välttämättä joka suuntaan lentäviä suolenpätkiä ja nihilististä arvomaailmaa tarvita, vaikka se kieltämättä nostaa myyntilukuja.
Loistava esimerkki tästä kirjoitustavasta on mielestäni Alan Mooren Watchmen, josta suurelle yleisölle on varmasti tutumpi sen elokuvaversio. Siinä hahmoja on hieman virtaviivaistettu ja väkivalta nostettu gore-asteelle. Joka tapauksessa hahmot ovat ihastuttavan epätäydellisiä ihmisiä - puhumattakaan tarinan lopusta, jonka moraalinen oikeutus jää mielestäni täysin auki.
Frank Millerin ja Alan Moore olivat muuten keskeisessä asemassa 80-luvulla alkaneesta supersankarisarjakuvien "aikuistumisessa", joka myös on varmasti osaltaan vaikuttanut nykypäivän trendiin, jossa Hollywood tekee vanhoista sarjakuvista yms. "synkempiä" versioita. Jos jotain kiinnostaa.
Oho. Tulipas avautuminen.