Mukarunojeni maailma, originaali, S

[Unknown]

Fandom:originaali
Ikäraja:S

1.
näkymätön
kuljen maan päällä
kenenkään huomaamatta

olen ilmaa, joka liikkuu tuulen mukana,
tunnettavissa
olen auringon säteitä,
huomaamattomissa
olen lasia,
muotoiltavissa

tiedän olevani elossa,
todellinen
tahtoa, rohkeutta ja rakkautta
silloin huomaat minut, jos silloinkaan

kuljen aaveen lailla,
ulottumattomissa

aina on ollut niin

2.
Iäti liikkuva,
iäti jatkuva.
Meri velloo,
ei pysähdy koskaan.
Ei jää yhdelle rannalle,
levittyy toiselle.
Liike loputtomiin jatkuu.

Mitä merelle jää?

[malla]

Runoista on jotenkin ihan törkeen vaikeeta antaa mitään palautetta. Joskus 14-kesäsenä tykkäsin raapustella jotain imeliä rakkausrunoja jonkun aikaa, mutta se innostus lopahti todella nopeasti, enkä ole sen jälkeen juurikaan viihtynyt runojen parissa. Tää on mulle siis melko vierasta reviiriä, mutta on näitä aina välillä kiva vilkaista.

Tykkäilin tosta ensimmäisestä paljon.

näkymätön
kuljen maan päällä
kenenkään huomaamatta

Mulle tuli tästä mieleen joku Kaija Koon biisi, mutta en vaan saa kielen päälle että mikä kipale tästä muistuttaa.

Umm, joo, en mä osaa kommentoida näitä. Kivoja olivat kuitenkin kumpainenkin!

Kiitos näistä.

[Celeporn]

Olen nämä joskus paljon aiemmin lukenut, mutta ilmeisesti en sitten kuitenkaan ole mitään kommentoinut. En kyllä nytkään oikein osaa mitään sanoa, ei ole tullut runoja juurikaan luettua muutamien viime vuosien aikana, ja nykyään olen ehkä vähän liian kärsimätön jäädäkseni runoja pohtimaan. Kuitenkin kun kommentoinnin vähyys risoo itseäni, pakko yrittää jotain sanoa.

Kun en tosiaan runouden hienouksia juurikaan tavoita, niin pääpiirteissään nämä tuntuivat minusta aika peruskauralta. Näitä olisi voinut lukea yhdellä kertaa vähän useammankin, niin ehkä olisi tavoittanut paremmin sen runonluku-fiiliksen. Kuitenkin tuossa ekassa runossa pysäytti tämä kohta:

olen lasia,
muotoiltavissa

Ajatus on todella kiinnostava - siis se, että läpinäkyvyys yhdistetään lasiin, joka sitten taas yhdistetään muotoiltavuuteen. Koska onhan se lasi ollut muovattavissa, mutta vain sen yhden kerran. Sen jälkeen se on kovaa, eikä sitä enää saa muovattua uuteen uskoon kuin rikkomalla. Tai sulattamalla, mutta särkyyhän siinä silloinkin se kerran valittu muoto. Tämä tietysti johdattaa mieleen lasinsirut ja niiden kyvyn haavoittaa, miten ne pääsevät painumaan ihoon juuri siksi ettei niitä näe.

Joo, ehkä jätän analyysini nyt tähän 
Kiitoksia.