Täydellisesti kohdillaan
paritus: Sam/Dean
ikäraja: laimea K-16
genre: siirappia
varoitukset: tulkittavissa kristillisten symbolien väärinkäytöksi/halveeraukseksi
sanamäärä: 500
yhteenveto: Rukousnauhoja, lipereitä sekä Impalan nahkapenkkien natinaa.
A/N: Kirjoitettu ficletvitoseen. Tämä fandom ihan oikeasti sulattaa mun aivot, tämä imelyys puhukoon puolestaan. Sam ja Dean pappiasuissa on kyllä ihan mun kink.
Jos tästä jotain sanottavaa keksii, niin kuuntelen/luen sen mielelläni.
Deanin silmät sädehtivät hämärtyvässä illassa hänen punoessaan sormensa Samin hiuksien lomaan, vetäessä lempeästi tämän pään takakenoon, paljastaen tämän kaulan veljen huulille ja hampaille, ja pian papin korkean kauluksen viereen on ilmaantunut rivi punertavia puremajälkiä. Vaikka musta kangas valkoisine tunnusmerkkeineen onkin lähinnä esteenä, ei Dean halua riisua sitä Samin yltä. Sam ei täysin ymmärrä syytä siihen, mutta ei väitä vastaankaan, nojautuu vain tiiviimmin Deanin syliin ja yrittää epätoivoisesti löytää pitkille jaloilleen sopivaa paikkaa takapenkin ahtaudessa. Nahkapenkit nitisevät heidän allaan ja Bob Dylanin pehmeä ääni kantautuu kaiuttimista kevyesti rahisten, huuliharpulla säestettynä.
Lopulta Sam saa väännettyä itsensä makuuasentoon ja Dean huohottaa hänen päällään, hikiset kädet kulkien pitkin toisen kehoa. Rukousnauhat rahisevat taskuissa ja Sam yrittää taitella Deanin lipereitä pois tieltä siinä varsinaisesti onnistumatta, suudelmat ovat jo muuttuneet kiihkeistä kuumeisiksi ja kädetkin menettäneet tavallisen tarkkuutensa. Silti sormet saavat avattua vyöt ja vetoketjut, ne löytävät tiensä housujen paremmalle puolelle koskettamaan, pitämään kiinni ja puristamaan juuri oikealla tavalla. Vihkivettä sisältävä taskumatti painaa Samin lonkkaa, krusifiksin terävä reunakin pureutuu lihaan Deanin vaihtaessa painoa puolelta toiselle hänen hakiessaan kädelleen parempaa kulmaa - hänen etsiessään parempaa tapaa tyydyttää Sam. Ja ajatus siitä, että Dean haluaa häntä, tekee kaikkensa nähdäkseen täyttymyksen tuoman ilmeen hänen kasvoillaan, saa Samin pään edelleen pyörälle, eikä hän jaksa välittää kirkollisen rekvisiitan aiheuttamasta epämukavuudesta. Vähät ristillä riippuvasta vapahtajasta, kun hänen veljensä suutelee häntä amerikanraudan takapenkillä niin antaumuksella ja hartaasti, saa hänet pelkän kielensä kikoilla kiemurtelemaan kuumissaan, antaa hänen koskettaa tämän vartaloa juuri siten kuin hän on aina halunnut.
Impalan ikkunoita peittää kevyt huuru, ja se saa Samin hymyilemään vasten Deanin kaulaa tämän kuljettaessa häntä liikkeillään vakaasti kohti täyttymystä. Samin viimein sulkiessa silmänsä Dean kuiskii hänen korvaansa säädyttömiä, sokerisia tunnustuksia siitä, miten hyvältä hän näyttää ja tuntuu Deania vasten, miten Dean ei ole koskaan toivonut elämältä tämän enempää, sillä tässä on kaikki, miten syntinen Sam onkaan siinä sielunpaimenen asussa, anellen häneltä eleillään enemmän. Sam toivoo, että osaisi jonain päivänä vastata kaikkiin niihin sanoihin, ylistää Deania puheellaan samalla tavalla, mutta nyt toistaiseksi hänen on annettava pelkkien tekojensa kertoa siitä kaikesta, mitä Dean saa hänet tuntemaan.
Tuttujen sävelien tahdissa kerrataan sitä, kuinka ajat muuttuvat, ja Sam saavuttaa kliimaksinsa ajatellen etäisesti, että haluaa kaiken pysyvän juuri tällaisena. Iankaikkisesti ja iankaikkisesti. Kaikki palaset ovat täydellisesti kohdillaan, kuvaan ei enää mahdu ainuttakaan liikkuvaa osaa. Hän tietää kyllä, ettei mikään siitä tule koskaan olemaan hänen käsissään, ei maailma ole koskaan heitä silkkihansikkain silitellyt, kaikkea muuta, mutta ainahan sitä voi toivoa vastoinkäymisten varaston viimeinkin ammennetun loppuun. Rukouksen voimaankaan ei oikein ole syytä enää uskoa, vaikka on Sam valmis kokeilemaan sitäkin, antamaan uuden mahdollisuuden. Mitä tahansa, kunhan ainainen muutos pysähtyisi, pudottaisi heidät kyydistään ja jättäisi pysyvästi syrjään.
Deanin huulet avautuvat kielien nautinnon lähestyvästä huipusta, joten Sam kiristää otettaan ja painaa huulensa veljensä korvanlehdelle, näykkii sitä saaden Deanin vaikertamaan vaimeasti, painaa reitensä tiukemmin toista vasten. Hän haistaa Deanin ja seksin, heidät molemmat, ja hän tietää, miltä hänen taivaassaan tulee tästä eteenpäin tuoksumaan.
Noustessaan Sam painaa kädenjälkensä takaikkunaan, ja vaikka Dean onkin oksentavinaan mimmien fiilistelyfilkan eleelle, hän ei sano mitään, katsoo vain vaitonaisena Samia suudellen lopulta uudelleen.
