^ Haha, tuo on kyllä kaikki ihan totta!
Tarjosi hyvän kimmokkeen avata vähän itsellenikin, että mikä siinä nyt sitten niin paljon oikein vituttaa -- onhan tässä aivan satavarmasti taustalla vähän sellaista pentumaista reviiritietoista "ahaa, no tämäkään ei voi sitten olla niin kuin
minä olin sen ajatellut" -fiilistä, vaikken sitä kunnolla itsellenikään tunnusta, mutta ei kai nyt sentään vain sitä...
Ja ihan ensimmäiseksi osaan nimetä vitutuksen aiheeksi ajatuksen kirjasarjan tietynlaisesta keskeneräisyydestä. Ensin niitä kirjoja odotteli pitkään, ja aina yhden luettuaan oli nälkä sitä seuraavaa vartoessa. Kun sitten sen viimeisen sai loppuun, sitä sulki kirjan kannen, pisti silmät kiinni ja huokaisi. Nyt se on viimein paketissa. Tässä se oli. MUTTA EI. Uutta tavaraa on tullutkin sen jälkeen suuria määriä. Minua huijattiin, ei se ollutkaan kaikki siinä. Itselleni on jäänyt kaikesta tästä lisämateriaalista sellainen ärsyttävän neuvoton olo.
Osittain vitutukseen vaikuttaa myös tietysti hyvin kypsästi se, ettei sitä tarjota sellaisessa muodossa kuin minä haluaisin. Jos Rowingilta tulisi uusi kirja Pottereista, varmasti sen lukisin. Mutta kun matsku onkin jotain samperin nettipeliä ja pientä haastattelunsilppua siellä täällä, niin argh...
Yksi suuri ärsytys tässä on myös se, että olisin ns. odottanut Rowlingilta enemmän. HP on (kaikesta napinastani huolimatta) hieno teos ja pahuksen viihdyttävä tarina, enkä ikimaailmassa osaisi sellaista itse keksiä tai kirjoittaa. Sen jälkeen on tosi antiklimaattista saada kirjailijalta vain tällaisia randomeita pikkumurusia; vähän pohdintaa siellä, hieman lisää tuolla, ja sitten pieni ficinpätkänen. Kun kaiken sen mielettömän settingin jälkeen itse kirjailijalta irtoaa vain irrallista ficci-huttua, olen kyllä avoimesti pettynyt; olkoon sitten idolisointia, ihan sama, mutta samperi voin lukea tällaista yhden jos toisenkin tavallisen talluaisen kirjoittamana. Tiedän, että Rowlingilta luonnistuisi jokin paljon hienompikin. Saisinko kokonaista romaania tai edes novellikokoelmaa, jos ei kerran voi tätä maailmaa jättää, pliis jotain oikeaa juonta eikä vain tunnelmakuvauksia sekä lätinää hahmoista...
Sit tälleen lopuksi vielä ilmaisen vastenmielisyyteni sen suhteen, että kaikki menee naimisiin ja melkein kaikki lisääntyykin (ja ne jotka ei kai lisäännyt, työskentelee sit kuitenkin lasten parissa). Koska se kuuluu onnelliseen loppuun. Tietenkään se ei oikeasti tarkoita sitä, että kaikilla menisi koko ajan saatanan hyvin, mutta mua oksettaa tää avioperheen "luonnollisuus" ja kuuluminen hyvään elämään... Mutta tämä on jo oikeastaan ihan eri juttu.
// Bbuttis ehti väliin.