Nimi: Koristeltu porttikäytävä
Kirjoittaja: Kaitz
Fandom: Narnian tarinat
Ikäraja: K-12
Genre: Romance, angst
Paritus: Peter/Kaspian, Kaspian/Susan
Varoitukset: Spoilereita elokuvasta Prinssi Kaspian? Niin kai.
Yhteenveto: Peter näkee porttikäytävästä jotain, mikä särkee hänen sydämensä.
A/N: Ficin nimellä on muuten merkitys. On oikeasti. Googlettakaa, jos ette usko.
*
Peter näkee heidät porttikäytävästä.
He suutelevat.
Kaspianin kädet ovat sotkeutuneet Susanin hiuksiin ja Susanin silmät ovat suljetut. Kaspianin huulet siirtyvät hänen leualleen ja alas hänen kaulaansa solisluulle. Tummat silmät kohtaavat Peterin.
Kaspian suutelee Susanin kaulaa ja tuijottaa Peteriin. Susan huokailee, kallistaa päätään taaksepäin ja nojautuu seinää vasten, mutta Kaspian katsoo Peteriin epäselvä ilme kasvoillaan.
Peter voi vain ajatella: hänen silmänsä.
Hän kävelee pois porttikäytävästä ja juoksee.
*
"Mitä sinä haluat minusta?" kysyy Kaspian. Hänen äänensä on matala, ja Peter tietää sen johtuvan siitä, että Susan on viereisessä huoneessa odottamassa tätä.
"Täytyykö sinun todellakin kysyä?" sanoo Peter ja hänen sormensa leikkivät hänen viittansa nauhoilla. Kaspian kävelee hänen luokseen, asettaa käden hänen olalleen.
Peter työntää yllättäen tuolinsa taakse, kääntyy ja suutelee Kaspiania.
Oliko se koskaan ollutkaan kysymys? Hän ei ole varma, mutta vastaus on olemassa.
Tämä on outoa, Peter ajattelee maistaessaan sitruunan Kaspianin huulilta. Susan on viereisessä huoneessa.
Viereisessä huoneessa.
Peter työntää Kaspianin pois ja kääntyy takaisin työnsä puoleen. Hän tuntee Kaspianin katseen selässään.
"Mene", sanoo Peter hiljaa. "Luojan tähden, mene nyt vain!" Hän huutaa viimeiset sanat, ja Kaspian livahtaa ulos ovesta.
Takaisin Susanin luokse. Aivan viereiseen huoneeseen. Ajatus saa hänen sormensa puristumaan melkein tuskallisen lujaa kynän ympärille, ja hän painaa pisteen lauseen loppuun melkein väkivaltaisesti yrittäessään pidätellä kyyneliä. Muste leviää.
Kaspian. Susan. Viereinen huone.
Pettäjä.
*
Kun Kaspian palaa, hänen ympärillään leijuu makean hajuveden tuoksu ja hän leikittelee pienen päivänkakkaran kanssa. Hän nyppii siitä terälehdet ja asettaa koruttoman varren sitten pöydälle. Peter ei katso häneen.
"Mitä sinä haluat minun tekevän?" Kaspian kysyy pienellä äänellä. Peter ei osaa sanoa mitään. Hän ottaa miekkansa ja lähtee.
Pöydällä on kirje, kun hän tulee takaisin.
Hän haluaa itkeä luettuaan sen, muttei pysty.
On asioita, joita sinä et vain voi tehdä.
Tämä on yksi niistä.
*
On ironista, Peter ajattelee niellessään uuden lasillisen viiniä, että Kaspian on enemmän huolissaan Oikeasta ja Asianmukaisesta kuin hän.
Hän on ylikuningas, taivaan tähden. Hänen sanansa on laki.
Uusi lasillinen, uusi silmänräpäys ja uusi versio sumeasta huoneesta. Hän on hämärästi tietoinen Edmundin kädestä kyynärpäällään, siitä että hänet raahataan huoneeseensa, että hän kiroaa kunnes joku laittaa käden hänen suulleen. Hän työntää kielensä ulos ja nuolaisee kättä, ja saa vastaukseksi älähdyksen ja kipeän tönäisyn kylkeensä, ja hän kuulee jonkun puhuvan.
"...täysin naurettavaa. En voi uskoa, että hän teki tämän taas!"
Susan siis.
Ja kyllä, tämä on toinen kerta tällä viikolla kun hän on humaltunut päivällisviinistä; entä sitten?
Hänen kasvonsa kohtaavat sängyn ja hän sammuu.
*
Hänen housunsa ovat lattialla.
Voi luoja, Peter ajattelee ja tuntee olonsa hieman sairaaksi. Hän katsoo lattialta Kaspianin paljaisiin jalkoihin ja siitä Susanin ja Kaspianin punaisiin kasvoihin. Susan mutisee anteeksipyyntönsä ja pakenee huoneesta, ja Kaspianin täytyy kohdata ylikuningas yksin.
Hiljaisuus venyy, ja Peter hengittää syvään rauhoittaakseen itsensä.
Hän on valmistautunut myöntämään olleensa väärässä. Valmistautunut myöntämään, että haluaa ehkä jotakin ystävyyttä syvempää Kaspianilta. Ja sitten hän käveli väärään huoneeseen väärään aikaan.
Välähdys kalpeasta ihosta.
Punaiset posket ja takkuiset hiukset.
Peter ei saata katsoa Kaspianiin.
"Joten näinkö sinä tunnet?" hän onnistuu lopulta sanomaan ja tuntee, kuinka Kaspian yrittää katseellaan pakottaa hänet katsomaan ylös. Hän ei ole koskaan pystynyt kieltämään Kaspianilta mitään, joten hän katsoo tummiin silmiin ja näkee vastauksen.
Suudelma vain vahvistaa sen.
*
Kaspian tuoksuu edelleen hieman Susanilta, kun Peter hautaa kasvonsa vasten tämän olan pehmeää ihoa. Kukilta ja naishieltä, myskiltä ja elävältä. Hän nuolaisee ihoa, hieroo poskeaan sitä vasten. Tämä on hänen valloituksensa.
He eivät puhu, eivät voihki. Peter suutelee Kaspianin otsaa, ja sitten on vain suljettuja silmiä ja syviä henkäyksiä ja väriseviä käsiä, kun he liikkuvat; liikkuvat kunnes kumpikin näkee valkoista ja kultaa ja hurmiota.
*
Pimeys hiipii linnan ylle kun Peter palaa makuuhuoneeseensa. Susan näkee hänen kävelevän ohitse, mutta välttelee hänen katsettaan. Omassa kammiossaan Kaspian nukkuu mieli ja vartalo kipeänä eikä uneksi mistään.
Seuraavana päivänä Edmund koskettaa Peterin kyynärpäätä, kun Kaspian kävelee ulos käsikkäin Susanin kanssa. Peter näkee heidät, hymyilee surullisesti ja piirtää sormellaan pöydän pintaan.
"En ymmärrä", Edmund sanoo kulmiaan rypistäen.
"Minä en omista häntä, Edmund", Peter sanoo virnistäen ja juo pitkään lasistaan.
*
Peter on varma, että Aslan on antanut hänelle jonkinlaisia taikavoimia, sillä hän voisi vannoa kuulevansa Susanin huokailevan surullisena.
Ääni on kirkas kuin jää ja aivan yhtä kylmä. Hän miettii, onko nyt aika luovuttaa.
*
Seuraavana iltapäivänä he lepäävät yhdessä ulkona niityllä. Kaikki on tyyntä ja rauhallista. Peter kuulee Kaspianin ajatukset kuin tämä olisi huutanut ne suoraan hänen kasvoilleen.
En voi jättää Susania nyt.
En halua satuttaa sinua.
Rakastan sinua.
"Ole hiljaa", mutisee Peter ja pyörähtää kyljelleen pidelläkseen Kaspiania rintaansa vasten. Hehän eivät omista toisiaan, mutta se, mitä heillä on, on tarpeeksi.
Kaspian avaa silmänsä, ja Peterin täytyy muuttaa mieltään, sillä tämä, tämä on kaikki. Hän ei ole koskaan nähnyt mitään niin kaunista. "Olen pahoillani Susanista", Kaspian kuiskaa.
"Kenestä?" Peter kysyy mieli tyhjänä, ja Kaspian hymyilee ja suutelee häntä.
Se oli retorinen kysymys joka tapauksessa.
---
Damien Rice - 9 crimes
Leave me out with the waste
This is not what I do
It's the wrong kind of place
To be thinking of you
It's the wrong time
For somebody new
It's a small crime
And I've got no excuse
Is that alright?
To give my gun away when it's loaded
Is that alright?
If you don't shoot it how am I supposed to hold it
Is that alright?
To give my gun away when it's loaded
Is that alright
Is that alright with you?
Leave me out with the waste
This is not what I do
It's the wrong kind of place
To be cheating on you
It's the wrong time
But she's pulling me through
It's a small crime
And I've got no excuse
Is that alright?
Give my gun away when it's loaded
Is that alright?
If you don't shoot it how am I supposed to hold it
Is that alright?
Give my gun away when it's loaded
Is that alright
Is that alright with you?
Is that alright?
Is that alright?
Is that alright with you?
Is that alright?
Is that alright?
Is that alright with you?
No...
