Fiorella, tuo mielentila pitää nyt kumminkin täysin paikkansa. Muistan, että kun aikoinaan kirjoitin Rakkauden valintaa, olin yhdessä kohtaa pahassa flunssassa ja sairaslomalla. Siitä huolimatta laitoin herätyskellon soimaan aamulla, ja aloitin kirjoittaa tarinaa eteenpäin heti klo 8. Jatkoin keskeyttämättä sen 4 tuntia eli puolillepäivin asti, ja minua harmitti ihan hirveästi, kun oli yksi pakollinen meno, joka piti hoitaa, ja oli pakko jättää tuossa vaiheessa kirjoittaminen kesken. Samanlaista kirjoitusintoa ei ole kyllä sen jälkeen ollut.
zilah, kiitos! <3 Kyllä tuokin on niin totta, että pitäisi suhtautua ymmärtäväisemmin omiin vanhoihin teksteihin. Ilman niitä vanhoja ei olisi tullut koskaan uudempiakaan. Tuossa vaan on käytetty kaikki mahdolliset kliseet, niin se siinä nolottaa, muun muassa. Niin kuin Siriuksen ehdotus Remukselle täysikuun jälkeen "voin nukkua vieressäsi tämän yön, jos haluat" - ja ainahan Remus halusi. Montakohan sataa kertaa sekin tuli käytettyä näissä kelmificeissä aikoinaan?
Ja ahtautuminen samaan komeroon, ja monta muuta. Muistatteko muuten, tekikö kukaan aikanaan jotain repivää kelmificciparodiaa, johon olisi oikein kerätty nämä kaikki? Sellainen olisi hauska lukea vieläkin.
Fiorella, ymmärsinkö oikein, että sinua ei harmita mitkään omat tekstit, ei ne ensimmäisetkään? Mitenköhän pääsisi tuohon mielentilaan?