Nimi: Samanlaisia
Kirjoittaja: Pahatar
Ikäraja: K-12 (vähempikin voisi riittää, mutta varmuuden vuoksi)
Tyylilaji: Slash, romantiikka, fluffy
Paritus: Albus / Scorpius
Vastuuvapaus: J. K. Rowling ja Bloomsbury omistavat tässä tarinassa esiintyvät hahmot. Minä vain lainaan näitä, enkä tosiaankaan tee tällä rahaa.
Yhteenveto: Albus ja Scorpius ovat 5. kouluvuoden jouluaamuna Pottereilla, ja vaihtavat joululahjoja.
Lukijalle: Tämä on kirjoitettu FiFin joulukalenteriin 2021. Söpöilyn puolellehan tämä meni, mutta ei mahda mitään. Oikein hyvää joulun aikaa kaikille!
SAMANLAISIA
Albus heräsi hitaasti, ensimmäisenä ajatuksenaan se, että kaikki tuntui jotenkin erilaiselta kuin yleensä. Vähitellen hän oivalsi, että ei ollutkaan Tylypahkan makuusalissa, vaan kotona, omassa huoneessaan. Albus otti yöpöydältä taikasauvansa ja valaisi sillä ympärilleen. Valo osui Scorpiukseen, joka nukkui lattialla patjalla hänen sänkynsä vieressä, ja tämän näkeminen ilahdutti Albusta suuresti. Samassa Albus muisti, että oli jouluaamu.
Albus ajatteli tyytyväisenä, miten tämän vuoden joulunvietto oli järjestynyt. Hän ja Scorpius olivat muutama viikko sitten todenneet ilmoitusluontoisena asiana perheilleen, että aikoivat viettää tämän viidennen kouluvuoden joululoman yhdessä. Ja jos se ei muuten onnistuisi, niin he kaksi jäisivät sitten Tylypahkaan. Asiat olivat tämän jälkeen sujuneet odotettua helpommin. Scorpius oli tullut isänsä kanssa jouluksi Pottereille. Lisäksi oli sovittu, että Albus ja Scorpius viettäisivät täällä muutaman päivän, ja menisivät sitten uudeksi vuodeksi Scorpiuksen kotiin.
Albus nousi istumaan sängyssään. Hän tiesi, että pian muukin perhe alkaisi heräillä, ja joululahjat jaettaisiin alakerrassa aamiaisen yhteydessä. Mutta sitä ennen hän halusi antaa oman joululahjansa Scorpiukselle kahden kesken, eikä kaikkien muiden nähden.
”Scorpius? Nukutko vielä?” Albus kysyi hiljaa.
Vaalea pää liikahti tyynyllä, ja siniharmaat silmät avautuivat puolittain.
”Melkein. Joko on aamu?” Scorpius kysyi katsoen Albusta unisen näköisenä.
”On se”, Albus sanoi ja sytytti taikasauvallaan yöpöydän lampun palamaan. Sen valo oli hänestä mukavan tunnelmallinen muuten hämärässä huoneessa.
”Odota, minulla on jotain sinulle”, Albus sanoi ja kaivoi sänkynsä vierestä paketin, jonka ojensi Scorpiukselle. Tämä otti lahjan vastaan hymyillen.
”Kiitos. Niin minullakin sinulle”, Scorpius sanoi ja nousi ylös. Tämä kaiveli vähän aikaa huoneen nurkassa olevia tavaroitaan, ja tuli sitten joulupaperiin käärityn paketin kanssa takaisin ja ojensi sen Albukselle.
”Kiitos”, Albus sanoi. Hän oli hetken hiljaa, ja jatkoi sitten:
”Kuule, tuo minun lahjani ei ole niin ihmeellinen… mutta oli vaikea keksiä sopivaa.”
”Ihan sama täällä”, Scorpius totesi katsoen Albusta mietteliään näköisenä ja istui sängylle tämän viereen.
Hetken aikaa huoneessa kuului pelkkä paperien rapina, kun molemmat keskittyivät avaamaan lahjojaan. Saatuaan paketin auki Albus jäi tuijottamaan sen sisältöä. Se oli hienosti kehystetty valokuva, ja varsin onnistunut sellainen, otettu joskus syksyllä. Hän ja Scorpius istuivat siinä vierekkäin yhdessä Kolmessa Luudanvarressa iloisen näköisinä. Kuvassa Scorpius kääntyi sanomaan jotain Albukselle, joka alkoi nauraa. Albus tuijotti kuvaa vähän aikaa lumoutuneena ja kääntyi sitten Scorpiuksen puoleen, joka katsoi omaa lahjaansa. Se oli myös kehystetty valokuva heistä kahdesta, otettu viime kesälomalla Pottereilla. He istuivat siinä pihanurmikolla yhdessä ja juttelivat keskenään katsellen välillä kameran suuntaan. Kuvassa aurinko paistoi lämpimästi, ja molemmilla oli vain T-paita ja shortsit päällä.
Scorpius käänsi katseensa Albukseen ja katsoi häntä lämmin ilme silmissään.
”Näköjään meillä oli samanlainen ajatus.”
”No niin oli. Tälläkin kertaa”, Albus totesi. Hän katsoi Scorpiusta hetken sanattomana, ja halasi tätä sitten lujasti. Tuntiessaan Scorpiuksen kietovan kätensä hänen ympärilleen Albus sulki hetkeksi silmänsä, ja ajattelematta asiaa hän painoi kevyen suukon Scorpiuksen poskelle. Scorpius tuntui hätkähtävän hieman, ja Albus irrottautui tästä nopeasti oivaltaessaan, mitä oli tehnyt. Hän tuijotti lattiaan ja tunsi kasvojensa hehkuvan.
”Albus?”
Albus käänsi päänsä ja pakottautui katsomaan Scorpiusta silmiin. Tämä katsoi häntä odottavan ja hämmästyneen näköisenä.
”Sinä suutelit minua äsken poskelle”, Scorpius sanoi katsoen Albusta kiinteästi.
”Joo… anteeksi…” Albus sanoi hämillään.
”Miksi?”
”En tiedä… se vain… tapahtui.”
”Et tiedä?” Scorpius kysyi. Tämä nojautui lähemmäksi, ja Albus tajusi Scorpiuksen ottavan hänen kädestään kiinni, ja pujottavan sormensa hänen sormiensa lomaan.
”Tiedän… sittenkin. Koska sinä… olet sinä”, Albus sanoi hiljaa irrottamatta katsettaan Scorpiuksesta.
Scorpius oli alkanut hymyillä hänelle, ja Albus vastasi hymyyn.
”Miksi poskelle? Kun voisi suudella suulle”, Scorpius sanoi huvittuneen näköisenä.
Vaistomaisesti Albus painoi huulensa Scorpiuksen huulia vasten, ja suuteli tätä. Niin hyvän tuntuiset… Albus ehti ajatella, ja muuta hän ei pystynytkään sitten enää ajattelemaan. Scorpius vastasi suudelmaan, ja Albus tunsi suunnattoman ilon ja tunnekuohun sisällään, ikään kuin olisi halunnut itkeä ja nauraa samaan aikaan. Hän tajusi heidän kietoneen kätensä toistensa ympärille ja oivalsi, ettei olisi halunnut päästää irti koskaan. Tätä hän oli alitajuisesti toivonut ja halunnut niin kauan. Luultavasti siitä hetkestä alkaen, kun oli tavannut Scorpiuksen ensimmäistä kertaa Tylypahkan junassa yli neljä vuotta sitten. Ja joka ikinen päivä sen jälkeen.
Kun suudelma viimein loppui, Albus otti Scorpiuksen kasvot käsiensä väliin ja katsoi tätä syvälle silmiin. Ellei heidän kosketuksensa olisi riittänyt saamaan häntä vakuuttuneeksi Scorpiuksen tunteista, tämän ilme kertoi kaiken.
”Minä rakastan sinua. Silloin, kun meillä oli kaikkein vaikein tilanne… ja olin varma, että tästä ei selvitä, muistan että se oli yksi asia, joka tuntui pahimmalta. Etten ehtisi koskaan sanoa tätä sinulle”, Albus sanoi hiljaa.
”Niin minäkin sinua. Jo silloin, ja aiemminkin”, Scorpius vastasi vakavan näköisenä.
”Mutta nyt…”
”Niin.”
He suutelivat taas, ja Albus ajatteli sillä hetkellä, ettei mikään voisi tuntua hänestä ikinä näin ihanalta. Saada olla yhdessä Scorpiuksen kanssa, oikeasti yhdessä niin kuin kuului olla, koskettaa tätä, ja tulla kosketetuksi… se täytti kaikki hänen haaveensa ja unelmansa. Pitkän ajan päästä he irrottautuivat toisistaan, ja jäivät katsomaan toisiaan silmiin.
”Kerrotaanko porukoille?” Scorpius kysyi katsoen Albusta lämpimästi.
”Ehdottomasti. Vaikka jo tänään. Nyt on vuosi 2021, ei tarvitse olla enää kaapissa”, Albus sanoi päättäväisenä.
”Joo, samaa mieltä. Vaikka koulussa tulee kyllä sanomista.”
”Sanomista on tullut siitä asti, kun aloitettiin koulu.”
”Se on totta. Nyt ne saavat uutta puhuttavaa meistä. Onhan se edes vaihtelua.”
Albus nauroi ja veti Scorpiuksen lähelleen. Hän tunsi itsensä niin uskomattoman iloiseksi, että mikään ei voisi harmittaa häntä juuri sillä hetkellä. Kaikki oli lopultakin kohdallaan.
”Hyvää joulua”, Albus sanoi ja painoi kasvonsa Scorpiuksen hiuksiin.
”Hyvää joulua… rakas”, Scorpius kuiskasi hänen korvaansa.
