Nimi: Kesäiltana
Kirjoittaja: Pahatar
Ikäraja: K-12
Tyylilaji: Chanslash, romantiikka (fluffy), AU
Paritus: Harry / Remus
Vastuuvapaus: J. K. Rowling ja Bloomsbury omistavat tässä tarinassa esiintyvät hahmot. Minä vain lainaan näitä, enkä tosiaankaan tee tällä rahaa.
Tiivistelmä: Harry ja Remus ovat pari ja viettävät kesäiltaa saarella yhteisessä kodissa.
Lukijalle: Tämä ficci on itsenäinen jatko-osa kauan sitten kirjoittamalleni tarinalle
Yö ennen aamunkoittoa, joka on tänä päivänä hyvinkin AU, samoin kuin tämäkin. Harry on tässä 20-vuotias ja Remus 40-vuotias. Tämä on kirjoitettu FiFin
Siirappia ämpärikaupalla –haaste III:een. Haasteen mukaan tarinan piti olla songfic, joka pohjautuu Joe Cockerin kappaleeseen
You Are So BeautifulOmistan tämän ficin
zilahille, joka laittoi tämän ihanan haasteen alulle, sekä
Lizille, joka hiljattain totesi kaipaavansa romanttista luettavaa.
KESÄILTANAHarry istui kalliolla ja katseli auringonlaskun värjäämää iltataivasta. Remus oli hänen vieressään, tämä oli kietonut kätensä hänen ympärilleen, ja Harry nojasi päätään Remuksen olkapäätä vasten. Heillä oli tapana istua lämpiminä iltoina rannalla, katsella merta ja vain nauttia olostaan. Ja toistensa seurasta.
Siitä oli vuosi, kun Remus oli hakenut Harryn Pyhästä Mungosta ja tuonut kotiinsa saarelle. Sen jälkeen Harry oli alkanut toipua nopeasti, ja viime kuukausina hän oli tuntenut olevansa taas ennallaan. Tai oikeastaan vielä enemmänkin. Niitä muutamia viikkoja lukuun ottamatta, jotka Harry oli viettänyt yhdessä Remuksen kanssa täällä Siriuksen kuoleman jälkeen, hän ei ollut tuntenut oloaan koskaan todella onnelliseksi. Ennen kuin nyt, kun hän sai elää yhdessä Remuksen kanssa ja vain olla. Täällä kukaan ei odottanut, kysellyt tai vaatinut häneltä mitään. Voldemort oli lopullisesti poissa, velhomaailma ei tarvinnut enää pelastusta, ja Harry sai vihdoin keskittyä itseensä ja omaan elämäänsä. Ja Remukseen.
Harry kohotti päätään ja suuteli Remusta poskelle. Tämä kääntyi katsomaan häntä ja hymyili.
”Alkaako olla kylmä?”
”Ei ole. Sinä pidät minut lämpimänä. Sisäisesti ja ulkoisesti.”
”Niinkö?” Remus kysyi. Tämä katsoi Harrya syvälle silmiin ja suuteli häntä.
”Niin”, Harry vastasi hiljaa ja suuteli vuorostaan Remusta. Hänestä tuntui, että mikään ei voisi ilmaista riittävän hyvin sitä, miltä hänestä tuntui. Miten onnellinen hän oli Remuksen kanssa, ja miten paljon rakasti tätä. Mutta hänellä oli loppuelämä aikaa kertoa se Remukselle. Sanoilla ja teoilla.
Remus tiivisti otettaan Harrysta, ja hän painautui lähemmäksi tätä. He istuivat rannalla, kunnes alkoi hämärtää. Viimein Remus liikahti ja katsoi Harrya kysyvästi.
”Joo, mennään vaan sisään. Sinä näytät siltä, että kaipaat teetä”, Harry sanoi katsoen Remusta huvittuneena.
”Ja sinä iltapalaa. Olet vieläkin vähän liian laiha, vaikka syöt ihan hyvin”, Remus totesi.
”Sovitaanko, että minä syön, jos sinä syöt?”
”Sovittu.”
Harry hymyili Remukselle heidän noustessaan ylös kalliolta ja suunnatessaan mökille vievälle polulle. Tuntui mukavalta olla Remuksen huolenpidon kohteena, ja toisinpäin. Remus kiinnitti jatkuvasti huomiotaan Harryn hyvinvointiin, mutta tällä oli paha tapa jättää omalta osaltaan aterioita väliin. Tai valvoa aivan liian myöhään, jos oli uppoutunut hyvään kirjaan tai johonkin muuhun mielenkiintoiseen. Viime aikoina niin oli kuitenkin käynyt yhä harvemmin, koska Harry oli alkanut puuttua asiaan.
Heidän päästyään mökille Harry havaitsi komean tunturipöllön, joka istui mökin ulkoportaalla ja naksutti nokkaansa sen näköisenä, että oli odotellut siinä jo hyvän aikaa. Pöllöllä oli mukanaan kirje ja paketti. Remus irrotti kirjeen pöllön jalasta, ja tämä lähti lentoon. He menivät sisään, ja Remus avasi kirjeen.
”Keneltä se on?” Harry kysyi.
”Kustantajalta”, Remus sanoi katsoen Harrya ilahtuneen näköisenä.
”Eli silloin… tuossa paketissa on…”
”Minun kirjani, kyllä. Avaa se, jos haluat.”
Harry avasi paketin nopeasti ja otti sieltä esiin kirjan. Se oli paksu, musta ja kovakantinen. Kannessa luki kultaisilla kirjaimilla
Pimeyden voimat ja kuinka suojautua niiltä. Tämän alla oli vähän pienemmillä kirjaimilla
R.J. Lupin.”Ihan loistavaa. Tätä on odotettu”, Harry sanoi lämpimästi.
Remus hymyili Harrylle ja jatkoi kirjeen lukemista.
”Mitä siinä lukee?” Harry kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Hän kirjoittaa, että ensimmäinen painos on jo nyt myyty ennakkotilauksina loppuun, ja he tekevät toisen painoksen mahdollisimman pian. Tämä on nimetty Tylypahkan ylempien luokkien oppikirjaksi ensi syksynä”, Remus sanoi.
”Sehän on todella hienoa! Tuleeko sinusta tämän myötä rikas?”
Remus nauroi vastaukseksi.
”Tuskin. Mutta tällä tulen toimeen ainakin jonkun aikaa, vaikka en tekisi mitään muuta.”
Harry katsoi Remusta tuntien itsensä suunnattoman iloiseksi ja onnelliseksi tämän puolesta. Ja tunsi ylpeyttä miesystävästään. Remus oli kirjoittanut kirjaa pari vuotta, ja Harry tiesi, miten paljon sen julkaiseminen merkitsi Remukselle.
”Minä laitan meille syötävää, niin voit rauhassa katsella sitä”, Harry sanoi Remukselle, joka oli jo jättänyt kirjeen pöydälle ja selaili kirjaa.
”Tämä ei olisi kyllä myynyt ollenkaan samalla tavalla ilman sinun esipuhettasi”, Remus totesi hymyillen.
”Sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Kirja on muuten yksinomaan sinun kirjoittamasi, alusta loppuun asti”, Harry tokaisi harmistuneena.
”Näin se nyt kuitenkin menee”, Remus sanoi katsoen Harrya huvittuneena.
”No, hyvän asian puolesta”, Harry vastasi samalla, kun otti voileipätarvikkeita kaapista.
He nauttivat illallista, tosin Remuksen oli vaikea saada silmiään irti kirjasta. Ja Harryn Remuksesta. Hän katseli tätä puhumatta mitään ja ajatteli, että vieläkin, vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen, hänen oli vaikea uskoa tätä todeksi. Heidän erotessaan neljä vuotta sitten Harry oli ollut varma, ettei heidän suhteellaan olisi ikinä mahdollisuuksia. Kaikki olosuhteet olivat olleet sitä vastaan. Ja sitten Remus oli yllättäen palannut takaisin hänen elämäänsä, kun hän oli jo ehtinyt luopua toivosta Remuksen ja kaiken muunkin suhteen. Harry tiesi, että jossain vaiheessa hänen pitäisi alkaa ajatella sitä, mitä haluaisi tehdä työkseen, mutta ei vielä. Hänellä oli tarpeeksi rahaa elämiseen, ja toistaiseksi hän halusi vain olla Remuksen kanssa rauhassa täällä, missä kukaan ei vaivannut heitä.
Alkoi olla myöhä, ja Remus oli edelleen syventynyt kirjaan. Harry ajatteli, että Remus viettäisi koko yön kirjan parissa, ellei hän keksisi jotain, joka veisi tämän ajatukset muualle. Hän meni levysoittimen luokse, mietti hetken ja laittoi sitten levyn soimaan.
”Remus?”
”Niin?” Remus sanoi hajamielisellä äänellä nostamatta katsettaan.
”Voisitko tanssia minun kanssani?”
Remus katsoi hämmästyneenä Harrya. Hän seisoi Remuksen edessä ja ojensi kätensä tälle. Remus laittoi kirjan pöydälle ja nousi ylös. Harry veti Remuksen lähelleen ja kietoi kätensä tämän ympärille, ja Remus teki samoin. He alkoivat keinua hitaasti yhdessä musiikin tahdissa.
You are so beautiful
To me…“Parantumaton romantikko”, Remus sanoi hiljaa.
”Vain sinun kanssasi”, Harry vastasi ja suuteli Remusta, joka vastasi siihen lämpimästi.
”Ei hassumpi idea, täytyy myöntää. Tämä tuntuu aika mukavalta.”
”Sinä tunnut mukavalta. Ihan joka tavalla.”
Can´t you see
You´re everything I hoped for
You´re everything I need…“Rakastan sinua. Tiesitkö sen?” Harry sanoi katsoen tiiviisti Remusta.
”Ehkä… vaikka sitä ei ole aina helppo uskoa.”
”Miksi ei?”
”Sinä olet liian hyvää ollaksesi totta”, Remus sanoi katsoen Harrya lämmin ilme silmissään.
”Ei kun sinä. Sinä olet parasta, mitä elämä voi tarjota. Ikinä.”
”Harry… minäkin rakastan sinua.”
You are so beautiful
To me
You are so wonderful
To me…He suutelivat, ja Harry sulki silmänsä nauttien Remuksen huulten lämpimästä kosketuksesta omiaan vasten. Hän tunsi Remuksen silittävän hänen selkäänsä ja painautui tiiviimmin tämän syliin. Harry ajatteli, että Remus onnistui pelkästään läheisyydellään tuomaan hänen sisälleen onnen ja rauhan. Elämänkumppani… ystävä… rakastettu… rakastaja. Ajatus viimeksi mainitusta sai nautinnollisen tunteen syttymään hänen sisälleen. Harry kosketti kielellään hyväilevästi Remusta ja ilahtui tajutessaan tämän vastaavan samalla tavalla. Suudelma syveni, ja heidän huultensa välinen kosteus lisääntyi. Harry puristi Remusta lähemmäksi itseään ja tunsi Remuksen reaktion tämän keskivartalossa.
You are so beautiful
To me…Harry irrottautui hitaasti suudelmasta ja hymyili Remukselle.
”Olisitko halunnut lukea vielä?” Harry kysyi samalla, kun veti Remuksen mukanaan kohti makuuhuonetta.
”Taisit juuri pitää huolta siitä, että en halua”, Remus sanoi katsoen Harrya silmät tuikkien.
He päätyivät makuuhuoneeseen, ja Harry nojautui selälleen sängylle. Remus tuli hänen viereensä ja kietoi kätensä hänen ympärilleen.
”Muistatko silloin neljä vuotta sitten? Sinut oli siihen aikaan paljon vaikeampi vietellä kuin nykyään. Joskus ajattelin, että et sittenkään välittänyt minusta”, Harry sanoi hymyillen.
”Tiedät kyllä, että välitin. Mutta sinä olit vasta 16, ja se ahdisti minua. Vastustin sinua niin kauan kuin pystyin. Kunnes en enää voinut.”
”Se oli ihanaa… että et voinut.”
Harry katsoi Remusta tuntien halun ja kaipauksen tätä kohtaan täyttävän mielensä, ja hän näki Remuksen katsovan häntä samalla tavalla.
”Rakas”, Harry kuiskasi Remukselle.
”Sinä olet”, Remus sanoi hiljaa, ja veti Harryn syliinsä.
