Nimi: Ei epäilystäkään
Kirjoittaja: zilah
Fandom: Patrick O'Brianin meriseikkailusarja
Henkilöt: Jack Aubrey/Stephen Maturin
Lajityyppi:
Ikärajavaroitus: K-16
Vastuuvapaus: Minen omista kumpaakaan näistä charmikkaista herrasmiehistä, pahus sentään. He kuuluvat Patrick O' Brianille. Mutta leikkiminen heillä on takuulla sallittua, siksi vahva homoeroottinen lataus näissä kirjoissa on. Tekeleistäni en saa punaista puupenniäkään.
Varoitukset: Slashia, seksiä
Kirjoittajan alkusanat: Kuninkaan laivaston kapteeni Jack Aubrey ja lääkäri ja vakooja Stephen Maturin ovat tajunnanräjäyttävän ihana pari ja kuiskailevat korvaani jos jonkinnäköisiä tarinoita...
Kirjoittajan alkusanat 2: Tämä pieni tarina on jatkoa tuplaraapaleelle
Kertakaikkiaan epäilyttävääYhteenveto: Stephen saa Jackin hiukset hoidettua, eikä Jack toki jätä rakastaan palkitsematta.
Ei epäilystäkäänStephen huokaisi syvään ja laittoi hiusharjan penkille.
“Haluatko, että letitän nämä?” Hän kysyi Jackilta.
“Jos vain suinkin viitsit”, Jack sanoi. Stephen naurahti ja letitti hiukset näppärästi.
“Noin. Ehkä ne nyt pysyvät jonkin aikaa siisteinä.”
“Ehkä. Ja nyt voimme siirtyä seuraavaan tärkeään asiaan”, Jack sanoi ilkikurisesti hymyillen.
“Mikä se muka voi olla? Luulin, että olit suorittanut kadettien oppitunnit ja vahtivuorosi tälle päivää”, Stephen ihmetteli.
“Olenhan minä. Mutta tämä on paljon tärkeämpää”, Jack hyrisi ja loi viattoman katseen Stephenin yllättyneisiin kasvoihin. Häntä nauratti, kun Stephenin silmät laajenivat hänen kumartuessaan lähemmäksi.
“Jack? Mitä sinä oikein..?” Stephen yritti, mutta ei kyennyt jatkamaan.
“Pitäähän minun palkita sinut, kun teit niin suuren urakan hiusteni kanssa. Vai oletko eri mieltä?” Jack hyrisi. Kieltoa ei tullut, ja hän kiirehti avaamaan Stephenin housut.
“Oletko sinä tästä aivan varma? Entä jos Killick... Entä jos joku tarvitsee meitä?” Stephen vielä yritti.
“Enpä usko, että Killick ainakaan tulee äskeisen jälkeen.”
Stephen purskahti nauruun, mutta pian se vaihtui avuttomaan voihkaisuun, kun Jack saavutti määränpäänsä.
“Voi taivas Jack... tuo tuntuu niin...” hän huokaisi kun ahnaat huulet imivät kiusoittelevasti hänen kovuuttaan. Aivan itsestään hänen kätensä uppoutui Jackin hiuksiin kun huumaava hyväily jatkui. Suortuvat tuntuivat niin silkkisiltä hänen kätensä alla ja Stephen nautti tunteesta miltei yhtä paljon kuin intiimistä hyväilystä, joka sai hänen sydämensä takomaan.
Stephen unohti kaiken muun paitsi poltteen, joka valtasi hänet kauttaaltaan ja viimein saatteli hänet täyttymyksen rajan yli. Kun Stephen vihdoin tyyntyi, hän kohtasi rakastettunsa ilkikuria tuikkivat, siniset silmät.
“Jack... rakas. Minä rakastan sinua niin paljon”, Stephen kuiskasi, yhä pää hiukan pyörällä. Hän ojensi kätensä hyväilemään noita niin rakkaita kasvoja, jotka nyt olivat pehmenneet rakastavaan hymyyn.
“Minäkin rakastan sinua, luumuseni. Ymmärrät kai, että sotkit minun hiukseni uudestaan?”
Stephen hyrähti nauruun, mutta se vaimeni kun suloiset huulet tavoittivat hänen omansa.
The Happy, happy end... ainakin toistaiseksi <3