Luukku 10, olkaa hyvät. Vähän meni kaiken kiireen keskellä iltaan.
Tuplaraapale, NHL-jääkiekko, Connor/Leon, S.
Leon mökötti jälleen, eikä peitellyt tunteitaan. Connor huokaisi sisimmässään. Hän tiesi, mistä tuo syyttävä ilme johtui. Maajoukkueturnaukseen osallistuvien pelaajien lista oli julkistettu ja Leon ei ollut listalla. Connor tietysti oli - ei Leonin harmistus suinkaan siitä johtunut. Hänestä oli itsestäänselvyys, että maailman paras pelaaja edustaisi maataan. Ongelma oli siinä, ketkä hänen rinnallaan pelaisivat Leonin sijasta.
Ei siinä vielä kaikki, että tiimissä oli Connorin vanha "ystävä" Mitch Marner, mutta Leonin arkkivihollinen, Travis Konecny oli joukkueessa myös. Travis, joka oli osoittanut Connoria kohtaan Leonin mielestä täysin sopimatonta kiinnostusta ja suorastaan stalkannut tätä! Vaikka tiesi varsin hyvin, että hän seurusteli. Tai ainakin oli ehdottomasti yhdessä Leonin kanssa, jos se nyt ei julkista tietoa ollutkaan.
Connor teki parhaansa näyttääkseen Leonille, että pelasi kenen kanssa tahansa, hän itse seisoi tanakasti Leonin rinnalla. Se olisi vain ollut helpompaa ilman, että hän tiesi jo edeltä Leonin mököttävän turnauksen aikaan paratiisisaaren rannalla Celesten lohduttavassa kainalossa. Lomakin oli varattuna, Connor olisi siellä paljon mieluummin itsekin. Laurenin ja Leonin ihailevat katseet olivat maailman katseita arvokkaammat.
Pelin jälkeen puhelin piippasi ja Connor näki viestin haastavan hänet.
"Kutsuisinko Larssoninkin Bahamalle?"
"Kutsu mieluummin minut iltakylään", näpytteli Connor sovitellen.
Vastauksena saapui iso sydän.
Connor hymyili helpottuneena. Tilanne oli pelastettu! Onneksi Leon oli niin helppo.
* * *
(Teksti kuvan inspiroima, ei pohjaudu tositapahtumiin vaan ficci-fandomiin. Mutta katsokaa nyt tuota ilmettä!
)
