Nimi: Arthurin salaisuus
Kirjoittaja: Fiorella
Tyylilaji: Fluffi
Fandom: HP
Hahmot: Arthur / Molly
Ikäsuositus: S
Vastuuvapautus: Rowling omistaa kirjat henkilöineen, minä vain vilkkaan mielikuvituksen ja joutilasta aikaa kirjoittaa.
Arthurin salaisuusMolly Weasley oli katsellut miehensä puuhia epäluuloisena jo pidemmän aikaa. Oli niin tyypillistä Arthuria vetäytyä vajaansa jästitavaroinensa, mutta yleensä hän höpötti innoissaan tekemisistään ja löydöistään. Kun mies vaikeni, kulki kulmat kurtussa ja näytti hajamieliseltä, Molly aavisteli pahaa. Mitä oikein oli tekeillä?
Molly alkoi tarkkailla miestään salavihkaa, mutta mitä enemmän hän seurasi Arthurin toimia, sitä levottomammaksi tämä meni. Mies selitteli mitä milloinkin, vaihtoi puheenaihetta ja alkoi tehdä salaperäisiä retkiä naapurustoon viipyen kylillä pitkät illat. Mollyn epäluulo kasvoi kaiken aikaa, mutta hän ei tohtinut sanoa mitään. Arthur oli aina ollut hänelle uskollinen, eikä Molly uskonut tässä olevan kyse mistään sellaisesta. Mutta ettei vain taas ollut tekeillä mitään kiellettyä... Siinä suhteessa Molly ei mieheensä voinut täysin luottaa.
Joulun lähetessä Molly alkoi vihjailla, kuinka hänestä oli ikävä viettää iltojaan yksin kotona. Hän korosti sitä, kuinka toivoisi yhteistä aikaa miehensä kanssa, ennen kuin lapset tulisivat lomalle ja täyttäisivät talon hulinalla. Näytti siltä, että kylmä hiki kohosi miehen otsalle, mutta Arthur nyökkäsi ymmärtäväisesti ja ilmoitti, että olisi vielä yhden illan poissa.
Kun jouluaamu koitti ja lapset availivat tuttuun tapaan muhkeita Weasley-jumpperipakettejaan, oli Mollyn yllätykseksi joukkoon ilmestynyt paketti hänenkin nimellään varustettuna. Molly ei muistanut koskaan hämmästyneensä yhtä paljon kuin kääriessään lahjapaperin pehmeän villan päältä. Se oli lämpimän tonttuviinin punainen villainen paita, jonka käsiala ei näyttänyt likimainkaan tasaiselta, ja vaikutti epäilyttävästi siltä, että sanan "KULTA" muodostavat huopakirjaimet rinnuksilla oli liimattu paikoilleen, mutta Mollyn sydän läikähti lämpimästi. Kun hän katsoi Arthuriin, tämän posket helottivat samanvärisinä kuin paitakin.
"Eihän se mitenkään ole yhtä hieno kuin sinun neulomasi", takelteli Arthur, "mutta ajattelin, että teet joka vuosi kaikille neuleen, eikä kukaan neulo koskaan sinulle. Niinpä minä..."
Mollyn silmät suurenivat teevadin kokoisiksi. "Ihanko todella olet neulonut tämän
itse?" hän huudahti ällistyneenä.
"Joka ikisen silmukan!" Arthur näytti vaatimattomalta mutta sangen tyytyväiseltä itseensä. "Olenhan minä katsellut sinua kaikki nämä vuodet", hän tuumasi. "Ja oikeastaan, minua kiinnostavat nämä jästien erikoisuudet. Niinpä hankin sellaiset
neulepuikot Saukkonummen puodista, enkä käyttänyt lainkaan taikuutta. Yritin olla salavihkainen, mutta saatoit silti huomata, että kävin siellä joka viikko sellaisessa
käsityöpiirissä. Ei lainkaan sellainen kuin noitapiirit, voin vakuuttaa sinulle, Mollukkaiseni, mutta siellä oli ystävällisiä kyläläisiä. He opettivat minulle kaiken!"
Molly katseli nyt tarkemmin neuletta, jonka helma oli muhkurainen, mutta kaulus jo lähes tasainen, eikä silmäpakojakaan ollut kovin montaa. Näytti siltä, että reunasilmukat olivat uhkaavasti lisääntyneet moneen kertaan, mutta pakotettu kuriin muutaman tuuman välein.
Mukana oli kortti, jossa kylän naiset lähettivät hänelle terveisensä ja loppuhuomautuksen "miehesi on täyttä kultaa". Liikuttunut Molly laski lahjan käsistään ja kurotti suutelemaan Arthuria koko sydämestään. Onnellisena hän ajatteli, että tiesi sen todeksi ilman korttiakin.
* * *
