Just toi riistotyö mua itseäni eniten vaivaa. Ja todellakin tehdäänhän kankaita ja lankojakin suunnilleen orjatyöllä! Siinä on kuitenkin just se yks porras vähemmän = vähemmän ihmisiä on joutunut kärsimään sun halvan paitas eteen. Karu fakta nyt on, et täysin eettistä on aikalailla mahdoton kaupungista saada. Kuitenkin esim. Suomitrikoo valmistetaan Virosa ja Nanson tuotteet on sivujen mukaan 100% suomalaista ja ommeltu Tampereen lähiseudulla. En Nanson mallistosta juuri välitä ja hinnat ylittää budjetin, mut tiiän yhen kaupan Treellä, josta saa niiden kankaita
Ne on suomalaisia, laadukkaita ja kivan värisiä, joten suosin niitä. Lisäks ostan yleensä ylijäämäpaloja, joita ks. liikkeessä myydään kilohinnalla, laskin yhen topin kankaiden maksavan reilut 2€, kun kaupasta saa huonompilaatuisen kympillä. Marimekko on mun kuolauksen kohteeni ja kankaat on painettu Suomesa (ja kukaan liikkeessä ei tiennyt, missä valmistettu, kun kysyin...), mut ne on vaan niin turkasen kalliita. Tai ainakin turkasen kalliita mun budjettiini.
Eurokankaassa on usein tosi söpöi kankaita, mut en oikeen tykkää niiden laadusta. Kankaat menee usein pesussa pahaks/ väri kärsii ja ne ei oo kovin kulutuksen kestäviä, mut esim. juhlavaatteissa ne on kyl jees
ja sisustusjutuissa varmaan kans. Itte tehdessä yks parhaita puolia on, et tuntuu kui kokoajan tekis jotain, mut silti mitää ei koskaan oo liikaa. Tai siis kun kaupasta menee tunti ostaa yks villapaita, mut sitä neuloo kuukauden, villasukat kuluu puhki sitä mukaa kun tekee. Vaatteita taas pitää suunnitella ja kaavoja väsäillä, lehtiä selailla ja materiaaleja etsiskellä ja siinä kuluu mukavasti aika. Muutaman kaverin tai sisaruksen kun kanssa vaatettaa niin hyvä
Ei sitä varmaan jaksaisi, jos ei hommaa rakastaisi, mut tarvii kummasti vähemmän kaikkea, kun tekee itse. Ja silti musta tuntuu et on kaikki mitä tarvin ja oon onnellinen, ehkä koska kaikki on tasan sitä mitä haluan eikä mitään ihan ok -tasosta riepua.