Mulla on ehkä tuon suhteen useammin päinvastainen ongelma. Mä en osaa hämärtää genrerajaa vaan mun tekstit on usein tosi selvästi jotain genreä, vaikka mun itseni on alun perin vaikea määritellä mitä ne on.
Palaute on siinä mielessä aika kummallinen ja pelottavakin juttu varsinkin silloin, kun luulee kirjoittaneensa jotain ja palautteen perusteella tuntuu, että onkin kirjoittanut jotain ihan muuta. Mutta kysehän on lähinnä siitä, miten ihmiset tekstin lukee. Ei sille oikein mitään mahda, jos lukija lukee sen toisin kuin mitä on itse tarkoittanut tai joskus kuvitellut kirjoittaneensa tai jos lukijalle määräävämpi juttu on jokin toinen juttu kuin itselle. Sama juttu siinä, kun lukijat kertovat vihaavansa jotakin tekstin hahmoa sen perusteella mitä se sanoo tai mitä se ajattelee ja sitten itse on ajatellut sen jotenkin toisin, kun eiväthän ihmiset edes puhu aina sitä mitä ne tarkoittaa. Siinä on vuosien varrella usein tullut kauhea epäonnistumisen tunne, koska itsellä on niin vahva mielikuva asioiden oikeasta laidasta, mutta kirjoittaessa en tahtoisi millään käyttää kaiken tietävää kertojaa vain alleviivatakseni sitä, miten teksti pitäisi ymmärtää tai kertoakseni etteivät asiat ole sitä miltä ne näyttää tai ettei totuus edes ole se, mitä joku sanoo tai edes se mitä joku ajattelee. Usein totuutta ei edes ole yksinkertaisesti olemassa, koska eivät ihmiset tunne täysin itseään eivätkä motiivejaan ja harvoin kukaan pystyy olemaan itselleen täysin rehellinen.
Jotenkin ottaa nuppiin, että asiat muuttuu liian helposti mustavalkoisiksi ja tulkinnat yksioikoisiksi hyväksi ja pahaksi. Ei se tarkoita sitäkään, että selitettäisiin musta valkoiseksi ja valkoinen mustaksi.
Aika usein on tuntunut ihan siltä, että turha edes kirjoittaa mitään, kun se turhauttaa miten se luetaan ja ymmärretään, mutta toisaalta tulkinta on ja sen pitää olla omista lähtökohdista tapahtuvaa. Ainoastaan, jos se on ihan sairasta mä alkaisin tosissani väittelemään lukijan tulkinnan kanssa. LOL Romantiikan kirjoittaminen on pelastus, kun siinä harvemmin tulee tulkintaongelmia.
Ja yleensä aina on sentään ollut joku lukija, joka on piristänyt sillä, että se on ymmärtänyt sen mitä mä olen kirjoittanut. Jos ei muuta, silloin tuntee olevansa vähemmän omituinen ja vaikeasti ymmärrettävä.
Tämä nyt on sitten sitä sun tätä, koska ei tekstiä voi lukea väärin, mutta kirjoittajana on pakko myöntää, että se on tyydyttävämpää, jos joku lukee tekstin siten miten sen on itse kirjoittanut ja ajatellut. Eli toisin kuin sulla, Fiorella, mua ei ärsytä se mitä mä kirjoitan (paitsi että se on paskaa LOL), koska se on just se mitä mä haluankin kirjoittaa. Mua ärsyttää vaan se, että en ole aina muiden kanssa välttämättä samalla aaltopituudella. Ja olisihan se ihanaa, jos kaikki tykkäisi mun teksteistä ja vielä tajuaisikin täydellisesti mitä yritän sanoa, paitsi että yleensä mä en yritä sanoa yhtään mitään ja olen sitten yllättynyt, että teksti aiheuttaa reaktioita.
Kai se jokaiselle kirjoittajalle olisi aika nannaa, kun olisi pidetty ja ymmärretty. Silti en haluaisi muuttaa omaa kirjoitustani, koska se edustaa niin hyvin kuin osaan sitä, mitä mä tykkään myös lukea. Tykkään lukea kyllä paljon muutakin, mutta just se, miten paljon tai vähän asioista kerrotaan, tuntuu ratkaisevalta siinä kohtaa kuinka hyväksi ja innostavaksi tekstin kokee. Sitä minäkään en tiedä, miten toisin itse aina toisten tekstit kirjoittajien mielestä ymmärrän, mutta varmaan se menee molemmin päin, että itse en ymmärrä sen paremmin kuin muutkaan.
//Mä saan kaikki kirjoittamista koskevat viestini aina kuulostamaan tosi isopäisiltä ja se häiritsee mua. :'(
