Oon syöny huomattavasti terveellisemmin ja liikkunut enemmän kesän aikana ku muullon, mutta miksi mun vaatteet tuntuu jäävän entistä pienemmiksi.
Kuivausrumpu? Tai lämpölaajeneminen? Täälä ainakin on niin kuuma, että tuntuu pelkkä koneella istuminenkin käyvän liikunnasta - tosi kiva sitten lähtee järvelle todelliseen pätsiin hikoilemaan.
Mutta eihän terveellinen syöminen ja liikunta aina heti näy massan vähenemisellä. Koska kun syö oikein, keho saa tarvitsemansa ravinteet ja imee ne itseensä. Varsinkin jos on aiemmin syönyt pitkään epäterveellisesti, keho todella kerää varastoon aineita ja se näkyy turpoamisella - niin kuin jos juo liian vähän, esim. litran vuorokaudessa, neste kerääntyy elimistöön ja lihoo ja alkaessa juoda tarpeeksi kerääminen aluksi kasvaa, kunnes keho tajuaa saavansa tulevaisuudessakin tarpeeksi nestettä ja luopuu varastoista. Eli vaihtamalla terveelliseen ruokavalioon muutos voi näkyä aluksi lihomisella, mutta vähän ajan päästä massa alkaa vähetä.
Mulla oli joskus pari tuttavaa, jotka olivat ihan älyttömän laihoja. Siis
todella laihoja, järkyttävän alipainoisia ja kulkivat sen vuoksi lääkärissä jatkuvasti. Molemmat harrastivat urheilua säännöllisesti ja olivat hyvässä kunnossa. Alipaino johtui, naurettavan kuuloista kyllä, karmaisevista ruokailutottumuksista. Molemmat elivät tikkari suussa, söivät koko ajan karkkia ja erittäin harvoin kunnon ruokaa - päivällinen oli paketti jätskiä, iltapala sipsipussi ja aamupalaksi levy suklaata. Saivat niin vähän ravinteita, että eivät yksinkertaisesti voineet lihoa tai saada lihaksia, terve elämä hiphei! Mahtoi olla ruoansulatus huonossa jamassa, kun ainoat kuidut tulivat hamppareista.
Mä en itse ole mikään erityisen laiha, mutta en ylipainoinenkaan. Olen ikäni ollut vähän pulska, mutta kuitenkin terve ja vaikka paino onkin aina ollut lähempänä yli- kuin alipainoa, raja ei koskaan ole ollut liian lähellä saati ylittynyt. Tästä kiitän vanhempiani, mulle on koko ikä syötetty terveellistä, suolatonta ruokaa, suurimmaksi osaksi luomua ja ainakin mahdollisimman lisäaineetonta. Tuloksena olin koko lapsuuteni kade niille kavereille, jotka sai parikin kertaa viikossa käydä mäkissä tai hesessä vanhempiensa kanssa, itse pääsin pari kertaa vuodessa, ja nyt kun olen vapaa, ei ole haluakaan. Käyn kyllä aika usein ystävien kanssa ulkona syömässä, mutta se tarkoittaa kävelyä 10km päässä olevalle lempilaavulle tai muulle kauniille paikalle ja notskiruokaa hyvässä seurassa - ulkona voi käydä monella tapaa
Tosin kun porukassa on maidoton, gluteeniton, laktoositon ja kaksi vegaania (vegaania, ei kasvista), ei meille edes taitaisi löytyä ruokapaikkaa.