Ketutusarkisto

[malla]

Liz, hrr, kuulostaa tosi ahdistavalta! Hyi kamala. Mutta niin se vaan menee, ettei tuollaisissa tilanteissa osaa toimia niin kuin ehkä kuuluisi, tai miten olisi fiksua toimia. Mun eräs +45v. sukulaiseni kertoi mulle yli vuosi sitten ympäripäissään että hänet on raiskattu kun oli teini-ikäinen, ja olin ensimmäinen ihminen joka kuuli siitä. Tällaiset asiat pistää miettimään, että kuinka paljon tuolla tapahtuukaan pahaa ilman että kukaan uskaltaa/osaa kertoa siitä kenellekkään?

(Jos raiskauksen uhri on tekohetkellä alle 18-vuotias, niin rikos vanhenee kymmenessä vuodessa, törkeä raiskaus kahdessakymmenessä, eli myöhäistä se nyt on enää viranomaisille ilmoittaa - ja tämä laki siis koski sitä aikaa kun tuo raiskaus on tapahtunut, vuonna 2006 se käsittääkseni muuttui jotenkin, mutta en tiedä miten.)

Chuuko, aheha, moi, mun pikkuveli teki saman tässä jonkun aikaa sitten! Vuoroteltiin isän luona kissavahteina tämän ollessa Hollannissa, ja auton (sekä isän pakun että sen vaimon henkilöauton) avaimet oli eteisen pöydällä. No, erittäin fiksu pikkuveljeni soitti mulle sitten eräänä iltana, että lähdenkö ajelemaan. Oli isän vaimon auton sitten ottanut alleen. Tilanne oli sellainen, etten kehdannut kertoa heti isälle (he olivat järjestämässä hautajaisia Hollannissa), joten sanoin vaan veljelle että vie auton parkkiin, laittaa avaimen takaisin pöydälle ja takuuvarmasti kerron isälle sitten kun se tulee takaisin. Eipä se juntti-veljeni tietenkään suostunut antaa niitä auton avaimia mulle, vaan teki homman sitten uudestaankin - ja sillä kertaa humalassa. Eipä jäänyt paljoa muita vaihtoehtoja kuin soittaa isälle siinä kahden maissa yöllä kun veli soitti hajottaneensa kytkimen ja seisovansa jossain päin Lahden motaria... Huoh. (Se muuten maksaa sitä kytkinremppaa edelleen takaisin isän vaimolle - oli se muutaman tuhannen euron sotku.)

Oon niin kurkkuani myöten täynnä näitä vitun virastoasioita. Saa könytä paikasta toiseen kyynärsauvojen kanssa, joka virastosta sanotaan ihan eri asioita, ja juuri kun kuvittelet jättäneesi kaikki tarvittavat liitteet ja tilpehöörit, vaaditaan sulta naapurin Erno-Petterin kissan emon rokotustodistusta ja alakerran Irmelin siskontytön koiran kaiman syntymätodistusta. Jos multa vielä vaaditaan jotain lisäselvitystä tänään jätettyjen miljoonan lippulappusen jälkeen, mä luovutan.

Mun esimies on lisäksi hävittänyt mun sairaslomatodistuksen. Yritän tässä saada terveyskeskusta langan päähän, mutta niiden automaattinen puhelinvaihde on perseestä eikä ne soita mulle takaisin. AAAAAAA mikä maanantai, missä!

[Psychotty]

Varsinaisesti vituta ketuta edes mutta silti. Miten paljo voi ärsyttää että pikkusudenpennut ei voi tulla kokoontumisiin? Olen ehkä turhan innokas ohjaaja tai jotain. Itsepähän valitsevat saavatko merkintöjään.

Olisi kai tässä jotain senkin tapaista kuin oikeat ihmissuhdesotkut. Olin eroamassa mun tyttöystävästä jo kun se sai mut järkiinsä. Olin siis ihastunut yhteen toiseen muijaan. Mutta tiedättehän miten pahasti voi jyystää se että on edes ikinä ihastunut jo seurustellessaan. Johnny Deppikin sai mut jo siihen uskoon että nykynen ois pitäny jättää: "If you love two people at the same time, choose the second one. Because if you truly loved the first one, you wouldn’t love another."
Hienosti olen nyt uskotellut itselleni ja nykyiselleni ettei mitään koskaan tapahtunutkaan. Katkasin siihen ihastukseen kaikki mahdolliset yhteydet ja toivon että se pysyy lopullisesti poissa.
Ketuttaa että noin pääsi käymään.

[Lavande]

Haluun et mun kaverit alkaa seurusteleen  Ennen ne oli kaikki parisuhteissa, mut tän kevään aikana kaikki samasta porukasta eros! Ensinnäkin tää on vähä kiusallista, koska näiden ex-kumppaneiden kanssa tuli hilluttua sen verran, et osasta tuli hyviä kavereita ja nyt niiden näkeminen tuntuu oudolta. Siks toisekseen, koska en halua olla seurueen ainoa muikkeli. Oon nyt pari iltaa istunut "sinkkumiesten kerhossa" ja alkaa tuleen kiusallinen olo. Kukaan naispuolinen kaverini ei suostu näihin iltamiin mukaan, niin oon varmaan kirottu joko oleen yksin kotona tai sit vaan jotenkin kasvattaan parran

Näitä rikkaan maailman ongelmia...

[culliina]

Varsinaisesti vituta ketuta edes mutta silti. Miten paljo voi ärsyttää että pikkusudenpennut ei voi tulla kokoontumisiin? Olen ehkä turhan innokas ohjaaja tai jotain. Itsepähän valitsevat saavatko merkintöjään.

Kun mä itse olin pari vuotta sitten akela, toivoin kyllä ihan muuta - 30 supea, yksi rauhallinen ja viisi johtajaa pitämässä kertaa ihanille kullannupuille. Ihan hyvinhän se sujui, kun neljällä oli kahdesta kolmeen kirkuvaa mussukkaa sylissä käytävällä ja selvittivät näiden välejä. Viimeinen sai sitten yksin pitää kertaa lopuille kymmenelle ja sitä pystyi jo kutsumaan perinteiseksi supeillaksi - tassunjälkiä kattoa myöten, mutta sopu säilyi ja illan tavoite tuli täytettyä. Ihaniahan ne kaikki ovat, näen niitä edelleen leireillä, mutta kahta akelanvuottani en kyllä kamalasti ikävöi Hah. Pienemmässä lippukunnassa voi tietysti olla jäsenongelma, ei meilläkään ollut pitkään kuin yksi supelauma, nyt on kaksi.

Seurakunnan kerhon kautta on tullut itsekin koettua jäsenpulan ja ilmoittamattomien poissaolojen vitsaus. Pidin viimevuonna 1.-3. luokkalaisten tyttöjen Puuhakerhoa ja aluksi meni ihan hyvin. Oli silloinen poikaystävä kaverina pitämässä ja kaikki kuusi lasta kävivät aina ja innolla. Sitten alkoi yhtäkkiä lipsua, niitä ei enää ollutkaan kerralla kuin kaksi tai kolme. Mietittiin jo, onko ohjelma tylsää tai jotain, mutta kotiin lähetetyistä palautelapuista saatiin ihan täysiä pisteitä edelleen... lapsia ei vain enää käynyt ja kerran jouduttiin pitämään kerta yhdelle hiljaiselle tytölle, kun vanhemmat olivat jo lähteneet. Joulun jälkeen sitten jouduttiin lopettamaan kerho kokonaan, koska seurakunnan työntekijät eivät tahtoneet antaa meidän jatkaa niin vähäjäsenistä kerhoa  Kurjaa minusta, kyllä sitä olisi voinut pitää kertoja kolmellekin innokkaalle, mutta varat ei kuulemma riitä (Hah, varat! Ihan kuin meille mitään oltaisiin maksettu... ja materiaalikin oli lähes aina kierrätettyä) Kerhoja on onneksi kuitenkin useita ja solutettiin meidän lapset muihin kerhoihin. Mutta jo lippukunnalla on vain yksi lauma, jossa käy vain pari ihmistä, on tilanne todella pahempi - eihän lpk voi ainoaa laumaansa lopettaa, mutta kahdelle lapselle on aika vaikea pitää supeiltaa, varsinkin kun niiden toimintaperiaatteisiin kuuluu ryhmässä toimiminen ja sosiaalisuus. Toivottavasti saat lisää lapsia tai innostettua enemmän vanhoja!

Lavande: Outs, muiden exät on hankalia. Tai ei aina exät, mutta niiden kanssa seurustelleet ystävät kyllä, varsinkin jos ero oli tulinen. Omassa porukassa päinvastoin toivoisin, ettei kaikkien tarvitsisi alati seurustella - elämä olisi niin paljon helpompaa! Vaikka moni on ollut parisuhteessaan jo useamman vuoden, jaksaa sitä draamaa näköjään aina olla. Koska eihän yksi riitä... Todella nostan hattua sille yhdelle ja ainoalle eronneelle parille, jotka edelleen pystyvät olemaan samassa tilassa ja jopa silloin tällöin juttelemaan keskenään! Voisivatpa kaikki.

[malla]

Pidin viimevuonna 1.-3. luokkalaisten tyttöjen Puuhakerhoa ja aluksi meni ihan hyvin. Sitten alkoi yhtäkkiä lipsua, niitä ei enää ollutkaan kerralla kuin kaksi tai kolme. Mietittiin jo, onko ohjelma tylsää tai jotain, mutta kotiin lähetetyistä palautelapuista saatiin ihan täysiä pisteitä edelleen... lapsia ei vain enää käynyt ja kerran jouduttiin pitämään kerta yhdelle hiljaiselle tytölle, kun vanhemmat olivat jo lähteneet.

Oon tosiaan koululaisten ap- ja ip-toiminnan ohjaaja, ja toi on tosi tuttu kuvio iltapäiväkerhoista. Alussa niitä muksuja on ihan älytön määrä, mutta joulua kohden alkaa rauhottua ja moni jää joulun jälkeen kokonaan pois kerhosta. Koululaisten ip-kerhoissa se väkiluvun tippuminen yleensä johtuu ainoastaan siitä, että ne lapset opettelee sitä yksinään oloa; vanhemmat uskaltaa jo antaa niiden olla sen pari tuntia yksinään kotona ennen kuin pääsevät itse töistä, ja lapset tykkäävät harjoitella näitä taitoja. Kerhoon tullaan edelleen ihan innolla ja hymyssä suin, mutta osataan jo olla se lyhyt hetki yksinäänkin kotona. V-mäisen hommasta tekee se, että lain mukaan mulla sai olla 13 lasta kerhossa, jolloin en saanut työparia. Kun lapsia oli 17, parin kuukauden taivuttelun ja vineemisen jälkeen onnistuin saamaan viimein työparin, mutta kun en halunnut jatkaa kyseisessä firmassa joulun jälkeen, kuulin ettei tämä uusi työntekijä saanut enää uutta työparia. Muutama lapsi kun vietti enemmän iltapäiviä kotonaan, kyseisen firman mielestä yksi ohjaaja pärjää vallan mainiosti. Eipä ole ikävä kyseistä firmaa...

[culliina]

^Enpä olisi keksinyt, aika nerokasta Mun kerho oli kuitenkin työ- ja kouluajan jälkeen ja siellä oli niin pieniä, että vanhemmat toivat ja hakivat ovelta, joten tuo tuskin suoraan on syy. Siitä on kuullakseni ollut kanssa paljon puhetta, että nykyään ihmisten tuntuu olevan paljon vaikeampaa sitoutua - ei tahdota ilmoitella poissaoloista ja poissa ollaan ihan vain, koska ei sattunut huvittamaan, vanhemmat ilmoittautuvat toimintoihin mukaan paljon nihkeämmin ja perinteisiin juhliinkin tulee heikosti porukkaa. Mjäh, ikävää minusta ja vaikka itse tähän on kasvanut, on aika haikea fiilis lueskella vanhoja toimintakertomuksia ja osallistujaprosentteja... Mutta ehkä se on ajan henki, slow life kun tuntuu olevan niin ihanteena. Haittapuolensa kaikella.

[Lizlego]

Toi taitaa olla melkein joka harrastuksessakin yleistä. Liikuntaryhmissä, joihin itse joskus osallistuin oli ihan tyypillistä, että porukka alkoi vähentyä joulun lähestyessä, lisääntyi joulun jälkeen ja alkoi taas vähentyä kevättä kohti. Sama venäjänryhmässä, mutta siinä hävikki kylläkin oli yllättävän pientä.

[Pahatar]

Liikuntaryhmissä, joihin itse joskus osallistuin oli ihan tyypillistä, että porukka alkoi vähentyä joulun lähestyessä, lisääntyi joulun jälkeen ja alkoi taas vähentyä kevättä kohti.

Mä olen kuullut, että Painonvartijoissa (silloin kun se vielä oli olemassa) ja kuntosaleilla sekä liikuntaryhmissä muutenkin oli todella ruuhkaista kaksi kertaa vuodessa, tai on ehkä vieläkin. Tilat tahtoivat olla repeämiseen asti täynnä porukkaa uudenvuoden jälkeen ja kesän lopussa, kun ihmiset heräsivät aina tuolloin laihduttamaan. Sitten sitä ryysistä kesti ehkä kuukauden, ja sen jälkeen hiljeni.

[Beelsebutt]

Mä olen kuullut, että Painonvartijoissa (silloin kun se vielä oli olemassa)

Mitä Painonvartijoille on tapahtunut? o.0

[Chuuko]

Iltalehdestälöytyi uutinen vuodelta 2010. Ilmeisemmin kannattamatonta liiketoimintaa Suomessa, vaikka tarvetta elämänhallinnalle ja painonpudotukselle olis reippain määrin.

[Beelsebutt]

No ehkä parempi, Painonvartijoiden konstit on jokseenkin kyseenalaisia

[Pahatar]

No ehkä parempi, Painonvartijoiden konstit on jokseenkin kyseenalaisia

Beelsebutt, ihan mielenkiinnosta on pakko kysyä, että millä tavalla ne on susta kyseenalaisia? Laihdutin itse aikoinaan Painonvartijoissa useampaankin kertaan, ja minusta se niiden ohjelma toimi aika hyvin. Ainoa huono juttu siinä oli se, että jos ohjelmaa noudatti kurinalaisesti, se oli minun mielestäni liian tiukka - laihtuminen oli kyllä takuuvarmaa. 1200 kcal päivässä on todella vähän ja tahtoi ainakin itselläni johtaa siihen, että lopulta sortui ahmimaan ihan mitä tahansa, kun oli niin kova nälkä.  Mutta jos ruokamäärää lisäsi vaikka 1500 kcal:iin samoilla periaatteilla, niin silloin homma toimi ainakin itselläni paremmin, ja olen tätä soveltanut monta kertaa sen jälkeenkin.

Tämä ei taida kuulua enää ketutusarkistoon, vaan menee jo pahasti offtopicin puolelle...

[Beelsebutt]

^ Nimenomaan toi ohjelman kestämättömyys. Mutta oli multa laittamattomasti sanottu, koska se mikä toimii yhdelle, voi olla toimimatta toiselle Mä joskus nuoruudessa kävin ihan kokouksessakin, sieltä jäi kyllä melkoisen muovinen jenkkimaku suuhun :F

Ehkä se ei vaan oo mulle.

[Nappeli]

Minä oon laihduttanut kaikenlaisilla menetelmillä. Painonvartijoiden ohjelmalla putosi 10 kg, omatoimiohjelmalla joskus aikaisemmin 20 kg, mutta kaiken tämän laihduttamisen jälkeen yksi on varmaa: läski on ikuista. 

[Beelsebutt]

läski on ikuista. 

Mulla on toi t-paidassa!