Ketutusarkisto

[Lizlego]

Läskit!!! Okei, en niin osallistu tähän keskusteluun, koska mitään muuta ei oikeastaan olekaan kotoa jäänyt käteen kuin läski, läski, läski ja ikuiset dieetit. Voisi huvikseen ottaa ihan aikaa milloin painoasiat tulee esille, kun seuraavan kerran vanhemmat tapaa, koska ei mene varmasti kovin kauan... Varsinkin toistensa painosta nälvimiseen ei mene kauan.

Läski, läski, läski on ikuista. On niin saatanan kirosana koko läski että voisin pistää tämän foorumin sensuroituihin sanoihin. 

//Muoks: Jos henkilökohtaisesta painoasiaärsytykset päästyään sanoisi mielipiteekseen, että ihmiset tekee painosta ehkä liian herkästi ongelman, vaikka kyllä siitä herkästi tuleekin ongelma siinä vaiheessa kun vaatteet alkaa kiristää, mutta paskempi homma on se, että laihduttamisesta tulee joku hemmetin kilpailu ja pakkomielle ja ikuinen kehä ja haluttiin sitä tai ei, se ei ole pelkästään ihmisten yksityisasia, kun ne siitä puhuu vaan vaikuttaa myös muihin ja saattaa aiheuttaa ei-toivottua painetta ja vaikkapa anorektiaa. Kun ei edes ihan hyvännäköiset, normaalipainoisetkaan ihmiset hyväksy itseään sellaisena kuin ovat vaan ovat tuijottelemassa jenkkakahvojaan peilin edessä ja aina mainitsemassa kuinka pitäisi laihduttaa. Musta tuntuu, etten tunne yhtäkään ihmistä, joka ei olisi aikeissa laihduttaa tai ainakin sanoisi, että pitäisi laihduttaa. Ainakin ne on huomattava vähemmistö ja silti suurin osa näistä ihmisistä ei varmasti ole missään riskiryhmässä eikä itselle tulisi kyllä mieleen, että niiden tarvitsisi terveyssyistä pudottaa painoa.

[Nappeli]

Musta tuntuu, etten tunne yhtäkään ihmistä, joka ei olisi aikeissa laihduttaa tai ainakin sanoisi, että pitäisi laihduttaa. Ainakin ne on huomattava vähemmistö ja silti suurin osa näistä ihmisistä ei varmasti ole missään riskiryhmässä eikä itselle tulisi kyllä mieleen, että niiden tarvitsisi terveyssyistä pudottaa painoa.

Jostain syystä suurin osa mun tuntemista ihmisistä ei kärsi ylipainosta, eikä oo aikeissa laihduttaa. Nykyään vain jo aika vähäisestäkin ylipainosta alkaa terveydenhoitajat ja lääkärit huomautella ja kaiken maailman rasvamittauksissa pelotellaan sisäelinten ympärille kertyvästä rasvasta ja sydän- ja verisuonitaudeista. Siinä alkaa kohta pelätä makaavansa pian aivohalvauspotilaana letkuruokinnassa ja siinä vaiheessa alkaa tosiaankin tehdä mieli laihduttaa. 

Tuosta lihavuudella ja laihduttamisella nälvimisestä en tiedä mitään, kun en ole moiseen koskaan törmännyt.

[Celeporn]

Nykyään vain jo aika vähäisestäkin ylipainosta alkaa terveydenhoitajat ja lääkärit huomautella ja kaiken maailman rasvamittauksissa pelotellaan sisäelinten ympärille kertyvästä rasvasta ja sydän- ja verisuonitaudeista. Siinä alkaa kohta pelätä makaavansa pian aivohalvauspotilaana letkuruokinnassa ja siinä vaiheessa alkaa tosiaankin tehdä mieli laihduttaa.

Joo, musta oli aika härskiä, kun tuossa muutama vuosi takaperin olin työhöntulotarkastuksessa ja terveydenhoitaja huomautti vyötärönympäryksestä. Suunnilleen navan kohdalta mitattuna vyötärönympärys oli joku 81cm. Painoindeksi oli normaali, kolesteroli ja muut arvot oli just nappiin, harrastin säännöllisesti liikuntaa, ja olin omaan kroppaan tosi tyytyväinen. Vyötärön mitasta oli kuitenkin terveysviranomaisten mukaan soveliasta ja aiheellista huomauttaa; suositus naisten vyötärönympärykseksi on max. 80cm, mikä on mielestäni naurettavaa, kun se ei ota yhtään huomioon henkilön pituutta, mahdollisia urheiluharrastuksia sekä muita elämäntapaan tai terveyteen liittyviä seikkoja.

Lisäksi musta on lähestulkoon sairasta, että hoikalle ja terveelle parikymppiselle tytölle on ihan ok huomauttaa sisäelinten rasvakertymän riskistä yhden "liiallisen" senttimetrin perusteella, kun sanojalla on tukenaan kokonainen terveydenhuoltoinstituutio ja kaiken maailman laihdutukset ynnä muut on just niitä nuorten naisten koetinkiviä. Anoreksia on yhteiskunnallinen sairaus ja silloin työhöntulotarkastuksen jälkeen ymmärsin taas vähän paremmin, miksi niin monet sairastuu siihen.


// Haha, unohdin taas alkuperäisen asiani, kun tarjoutui hyvä mahdollisuus paasaukselle 
Alunperin mun piti avautua kuukautisiini liittyvästä hormonimyrskystä. Onneksi mulla ei joka kuukausi mielialat heittelehdi näin paljon, mutta mulla on ollut koko päivän ihan sairaan paha mieli siitä, etten voinut mennä aamulla tenttiin hirveiden kuukautiskipujen vuoksi. Tunnen itseni jotenkin älyttömän huonoksi ihmiseksi, vaikkei tässä mitään hätää olekaan. Lisäksi purskahdin äsken kauheaan vollotukseen, kun leikin koiran kanssa ja eläin-parka teki mun sukkahousuihin reiän. Onneksi sain paljon koirapusuja molemmilta elukoilta, tuli heti parempi mieli <3

[Jolandina]

Painosta ja laihduttamisesta nälviminen on yksi mun vanhempien lempiaiheista sillon kun olen käymässä kotikotona, siihen päästään useimmiten jo kymmenminuuttisella automatkalla juna-asemalta kotio.. Siskoni puolesta jo huolettaakin, hänen kanssaan aloittivat tuon nälvimisen jo aikaisemmin, ja nythän se näkyy. En ymmärrä onko vika mun vanhempien silmissä vai ymmärryksessä vai molemmissa kun eivät näe miten huolestuttavaksi siskon suhtautuminen painoon, ruokaan ja laihduttamiseen on mennyt. Kiittelevät ja kehuvat vaan.

Lisäksi musta on lähestulkoon sairasta, että hoikalle ja terveelle parikymppiselle tytölle on ihan ok huomauttaa sisäelinten rasvakertymän riskistä yhden "liiallisen" senttimetrin perusteella, kun sanojalla on tukenaan kokonainen terveydenhuoltoinstituutio ja kaiken maailman laihdutukset ynnä muut on just niitä nuorten naisten koetinkiviä. Anoreksia on yhteiskunnallinen sairaus ja silloin työhöntulotarkastuksen jälkeen ymmärsin taas vähän paremmin, miksi niin monet sairastuu siihen.

Ei todella ole ihme että anoreksia ja muut syömishäiriöt ovat niin yleisiä, kun tuollaista tapahtuu.. Vasta kuulin radiosta keskustelua aiheesta, oli kovin karuja tarinoita jo ala-asteelta kouluterveydenhuollon toimesta alkaneesta painontarkkailusta. Ei kovin vaikea ollut arvata mihin tarinat johtivat :F

[culliina]

Vyötärön mitasta oli kuitenkin terveysviranomaisten mukaan soveliasta ja aiheellista huomauttaa; suositus naisten vyötärönympärykseksi on max. 80cm,

eli jos satun omistamaan keskivertoa kapeamman lantion, pitäisi vyötäröni olla lantiota leveämpi tai olen sairas ihminen? Tai päinvastaisessa tilanteessa olla todellinen tiimalasi leveämmän lantion vuoksi? Hmph, todellakin törkeää huomautella tuollaisesta, varsinkin kun sentti nyt voi riippua ihan jo mittauskireydestäkin.

Toisaalta painosta on hyvä olla huolissaan, koska ylipainoisuushan on lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Toisaalta oon just samaa mieltä teidän kanssa siitä, että liika on liikaa ja nyt todella tuntuu menneen jo yli. Musta ainakin on terveempää olla huonossa kunnossa fyysisesti kuin henkisesti, jos ymmärrätte. Tai siis terveestä kropasta ei ole paljoa iloa vakavasti masentuneelle, mutta henkisesti hyvinvoiva tekee reilusti ylipainoisessakin ruumiissa vaikka mitä - esimerkiksi kirjoittaa ficcejä. Koska tasapaino on niin vaikea löytää, tuo olisi minusta parempi kallistussuunta (ja jos ihmiset kuolee nuorempina, vaikkakin onnellisina, valtio säästää eläkkeissä)

[Celeporn]

Vyötärön mitasta oli kuitenkin terveysviranomaisten mukaan soveliasta ja aiheellista huomauttaa; suositus naisten vyötärönympärykseksi on max. 80cm,

eli jos satun omistamaan keskivertoa kapeamman lantion, pitäisi vyötäröni olla lantiota leveämpi tai olen sairas ihminen?

Minimimittaa ei ole määritelty, eli jos on tosi kapealanteinen ihminen, niin vyötärö saa kyllä olla just niin pieni kuin sattuu olemaan. Ainakin silloisten suositusten mukaan 80 cm oli se suurin suositeltu lukema, oli pituutesi ja ruumiinrakenteesi sitten mikä hyvänsä. Jännää tässä oli myös se, että terveydenhoitaja mittasi mun vyötärönympäryksen navan korkeudelta, mikä mun käsittääkseni ei todellakaan ole vyötärö; olen ompelija enkä terveysalan ammattilainen, joten mielipiteeni ei nyt tässä välttämättä kauheasti paina, mutta eikö "vyötärö" ole se keskivartalon kapein kohta? Se kohta, mihin housujen vyötärö asettui silloin kaamealla 80-luvulla?

[Lizlego]

Painosta ja laihduttamisesta nälviminen on yksi mun vanhempien lempiaiheista sillon kun olen käymässä kotikotona, siihen päästään useimmiten jo kymmenminuuttisella automatkalla juna-asemalta kotio..

Sama kokemus mulla kotoa paitsi nälvimisen kohde on veljeni. Muistaakseni olen ollut saman nälvimisen kohteena joskus yläasteella kun mulla oli pyöreät posket, mutta veljeni huomattavasti aiemmin ja nykyään vanhempani tekevät sitä lähinnä keskenään. En tiedä kuinka paljon tekevät veljelleni, mutta eipä siitä ainakaan ole koskaan positiivista hyötyä ollut kenellekään. Se on ilkeämielistä paskaa ollut niin kauan kuin muistan ja enemmän aiheuttanut vaan sitä, että paskanko välittäisin jos kuolisin sydärin. Ja sitten ne vielä hämmästelee, miksei veljeni laihduta. No ei varmasti laihduta. Ei tule ikinä laihduttamaan sanokaa mun sanoneen tai ehkä sen jälkeen kun vanhemmista aika jättää ellei ne lopeta noita painojuttujaan ja painosta huomauttelua. Jossain vaiheessa se kääntyi sitten vanhempieni suhteen mulla siihen, että ne alkoi huolestua siitä, että mulla olisi anoreksia ja joka kerta tekisi mieli sanoa, että jos on ikänsä niitä kuunnellut, niin ei olisi ihme jos olisikin anoreksia, mutta onneksi ei.

Nappeli, jos halua kuulla ihmisten painonälvintää, niin tule ihmeessä tapaamaan mun vanhempia. Ei kestä montaa minuuttia kun tulee läski/pulluka/muu vittuilujuttu vastaan. Vielä jos se olisikin edes jotain leikkimielistä, mutta kun mä olen nähnyt ihan tarpeeksi monta kertaa kun se johtaa itkuun.

//Me vihataan niitä, oi Aarre! Mun vanhemmat on hyvä esimerkki ihmisistä, jotka syö toistensa ja ympäristönsä itsetunnon ja sitten hämmästelee kun asioita tapahtuu ja pahinta kaikessa on että mä teen samaa. Oi aarre, että me vihataan, kun ihmiset jotka ei ole tyytyväisiä yhdessä eikä toisiinsa, jää yhteen, koska oi aarre, mä en halua nähdä enkä tavata niitä yhdessä, koska ne saa mut itkemään epätoivosta ja pyhästä pahasta olosta, jonka aiheuttaa kaikki vittuilu. Erikseen siedettäviä, mutta yhdessä sietämättömiä.

[Lavande]

Mä oon paksu, ainakin keskivartalosta. 
Pysähdyn välillä peilin eteen miettimään, että miten tässä näin kävi (muutama vuos takasin olin jäntevä ja hoikka), mut eipä siihen oo kummempaa syytä kun liikunnan vähentyminen murto-osaan entisestä. Haluan totta kai hyvään fyysiseen kuntoon, mutten kyllä koe menettäneenikään mitään siksi, että on tuota ylimääräistä.

Sukulaisten kommenteista en välitä mitään, koska en ole milloinkaan ollut sopivan painonen heidän mielestään. Yläasteella olin liian lihava, sitten laiha, sitten taas lihava, laiha ja nyt taas lihava.  Nykyistä muotoani ennen mulla ei oo ees ollut mitään ylipainoa tai läskiä, niin etten oikein luota perheeseen makutuomarina.

Elättelen toivoa, et syksyllä kun opiskelut alkaa, löytäisin jotain kivaa säännöllistä liikuntaa niin pysyis ajatuksetkin aisoissa ja sais elämän kunnolla järjestykseen.

[zilah]

Voi että kuulostaa nuo Lizin vanhemmat ikävän tutuilta. Omat vanhempani ovat hyvin pitkälle samanlaisia. Vittuilevat toisilleen ja kaikille läheisilleen, milloin painosta, milloin ihan mistä tahansa saavat jutun juurta. Nyttemmin tosin minä ja veljeni teemme meille vittuilusta tylysti lopun tyyliin: " joko loppuu nyt, tai saatte vittuilla keskenänne." Ja vanhempani vielä ihmettelevät, miksei kukaan sukulainen tykkää käydä heillä kylässä... Ja sitä itsesäälin määrää! Kele! Ja joku kun sanoo suoraan, että vika on heissä itsessään, niin sitten suututaan ja raivotaan.

Kuka järkevä ihminen tuollaista myrkkyä jaksaisikaan kuunnella?    Ikävä sanoa, mutta niitä ihmisiä valitettavasti on, joista kannattaa pysytellä erossa jo oman mielenterveyden vuoksi. Vielä ikävämpää se on silloin, kun kyseessä on vanhemmat tai joku muu läheinen. Äitini on jo vuosia haukkunut minua tunnekylmäksi ja ties miksi, kun en anna hänen sanomistensa määrätä elämääni, mutta saa olla sitä mieltä ihan rauhassa. En ole minäkään hänelle mitään velkaa, enkä jaksa surra enää sitäkään, että hän on itse omalla toiminnallaan tappanut kaiken kiintymyksen ja luottamuksen häntä kohtaan.

Mitä ylipainoon tulee niin. No. Sitä on reilusti, mutta vielä toistaiseksi olen säästynyt lieveilmiöiltä joita se tuo mukanaan. Voi olla että osansa on silläkin, että kuntoni on liikakiloista huolimatta kohtuullisen hyvä ja teen fyysisesti aika raskasta työtä. Ja toki sekin vaikuttaa, että henkisesti voin paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Mutta kyllä minulla silti on aikomuksena muuttaa elämäntapojani hivenen terveellisemmiksi, kunhan nyt saan tämän muuttourakan alta pois. Jospa sitä vaikka laihtuisikin siinä samalla. 


zilah

[Lizlego]

Mun äitini haukkuu kanssa aina välillä mua tunnekylmäksi, mutta ei se ole ainoa. Mä olen kertonut sille suoraan syyt, miksi mä en halua käydä kotona eikä se kykene ymmärtämään, miten pahaa se ilmapiiri tekee ja miten vaikeaa niitä on kuunnella, vaikka ne yrittää kohdella mua kuin silkkihansikkailla. Ei se riitä, jos ne kuitenkin koko ajan harrastaa henkistä väkivaltaa toisiaan kohtaan. Mä joudun joka tapauksessa aina siihen väliin ja ne vielä vetää mut aina väliin ja sen jälkeen saan syyt tunnekylmyydestä ja ties mistä. Viimeksi tai ainakin joskus lähiaikoina äiti kysyi multa ja syytti mua, että miten ne ihmiset siellä Oulussa on muka niin paljon parempia kuin kotiväki, ettei voi kotona käydä.

No, ihmiset täällä on parempia itselle ainakin sillä tavoin, että ei täällä tarvi jatkuvasti kuunnella tai osallistua haavoittaviin keskusteluihin tai valita puolensa niin, että aina joku on tyytymätön ja sanoo, että olet joko manipuloitu olemaan samaa mieltä tai tunnekylmä paska. Täällä mä kyllä oikeastaan olen ja tajuan kuinka vahvasti kannan tuota kotoa saatua hedelmää, mutta ehkä se täytyy tajuta koko voimallaan ennen kuin siitä voi edes haaveilla pääsevänsä jossain mielessä eroon.

[Chuuko]

Nytkun tässä painokeskustelussa ollaan päästy vauhtiin, niin voin jatkaa samalla aiheella!

Oon syöny huomattavasti terveellisemmin ja liikkunut enemmän kesän aikana ku muullon, mutta miksi mun vaatteet tuntuu jäävän entistä pienemmiksi. 

[Beelsebutt]

^  Oot raskaana.

[Chuuko]

Haha! No en sentäs.

[culliina]

Oon syöny huomattavasti terveellisemmin ja liikkunut enemmän kesän aikana ku muullon, mutta miksi mun vaatteet tuntuu jäävän entistä pienemmiksi. 

Kuivausrumpu? Tai lämpölaajeneminen? Täälä ainakin on niin kuuma, että tuntuu pelkkä koneella istuminenkin käyvän liikunnasta - tosi kiva sitten lähtee järvelle todelliseen pätsiin hikoilemaan.

Mutta eihän terveellinen syöminen ja liikunta aina heti näy massan vähenemisellä. Koska kun syö oikein, keho saa tarvitsemansa ravinteet ja imee ne itseensä. Varsinkin jos on aiemmin syönyt pitkään epäterveellisesti, keho todella kerää varastoon aineita ja se näkyy turpoamisella - niin kuin jos juo liian vähän, esim. litran vuorokaudessa, neste kerääntyy elimistöön ja lihoo ja alkaessa juoda tarpeeksi kerääminen aluksi kasvaa, kunnes keho tajuaa saavansa tulevaisuudessakin tarpeeksi nestettä ja luopuu varastoista. Eli vaihtamalla terveelliseen ruokavalioon muutos voi näkyä aluksi lihomisella, mutta vähän ajan päästä massa alkaa vähetä.

Mulla oli joskus pari tuttavaa, jotka olivat ihan älyttömän laihoja. Siis todella laihoja, järkyttävän alipainoisia ja kulkivat sen vuoksi lääkärissä jatkuvasti. Molemmat harrastivat urheilua säännöllisesti ja olivat hyvässä kunnossa. Alipaino johtui, naurettavan kuuloista kyllä, karmaisevista ruokailutottumuksista. Molemmat elivät tikkari suussa, söivät koko ajan karkkia ja erittäin harvoin kunnon ruokaa - päivällinen oli paketti jätskiä, iltapala sipsipussi ja aamupalaksi levy suklaata. Saivat niin vähän ravinteita, että eivät yksinkertaisesti voineet lihoa tai saada lihaksia, terve elämä hiphei! Mahtoi olla ruoansulatus huonossa jamassa, kun ainoat kuidut tulivat hamppareista.

Mä en itse ole mikään erityisen laiha, mutta en ylipainoinenkaan. Olen ikäni ollut vähän pulska, mutta kuitenkin terve ja vaikka paino onkin aina ollut lähempänä yli- kuin alipainoa, raja ei koskaan ole ollut liian lähellä saati ylittynyt. Tästä kiitän vanhempiani, mulle on koko ikä syötetty terveellistä, suolatonta ruokaa, suurimmaksi osaksi luomua ja ainakin mahdollisimman lisäaineetonta. Tuloksena olin koko lapsuuteni kade niille kavereille, jotka sai parikin kertaa viikossa käydä mäkissä tai hesessä vanhempiensa kanssa, itse pääsin pari kertaa vuodessa, ja nyt kun olen vapaa, ei ole haluakaan. Käyn kyllä aika usein ystävien kanssa ulkona syömässä, mutta se tarkoittaa kävelyä 10km päässä olevalle lempilaavulle tai muulle kauniille paikalle ja notskiruokaa hyvässä seurassa - ulkona voi käydä monella tapaa Tosin kun porukassa on maidoton, gluteeniton, laktoositon ja kaksi vegaania (vegaania, ei kasvista), ei meille edes taitaisi löytyä ruokapaikkaa.

[Lavande]

Käykö jotkut lapsiperheet mäkissä useasti viikossa? Silloin kun minä olin nuori, pikaruokaloissa käytiin kahdesti vuodessa  Ja silloinkin olin jo niin ruokasnobi, ettei maittanut.

Nykyään on hyvä palautus maan pinnalle kun syö muiden tekemää (sukulaisten lähinnä) ruokaa, ja voi ajatella kuinka hyvin asiat itsellä on  Joo olen hankala supersnobi ja sopii et syön yksin vaan kotona omia ruokia, mut hei kamoon, suomalainen ruoka voi olla muutakin ku suola, kerma ja voi.

Ja päivän ketutus on se, että joudun hiipparoimaan tästä töihin, kun kotonakin vois nukkua