Ketutusarkisto

[Celeporn]

En jaksa mennä tenttiin, en jaksa ÄÄÄÄ!
Olen valmistautunut ihan vitun huonosti ja väsyttää ja pää on täynnä räkää, vittu en halua lähteä kotoa mihinkään. Sillä opettajalla on tosi tiukat kriteerit enkä välttämättä pääse edes kurssia läpi, mutta pakko yrittää. Kurssi itsessään oli ihan kiva, vaikkakin pirun vaativa, kunhan nyt vaan saisin siitä sen suoritusmerkinnän, niin riittäisi... En vaan millään jaksaisi pukea ja istua junassa ja mitä kaikkea tähän nyt liittykään, saati sitten yrittää tsempata sen pari tuntia ja yrittää vääntää aivoistani ulos edes jotain semi-järkevää.

[Lavande]

Hukkasin puhelimeni! Elämä hankaloitui kertaheitolla moninkertaisesti. Elättelen toivoa, että se olis jääny vaikka kirjastoon tai muuhun instituuttiin. Paha sitäkin etsiä, kun ilman kännykkää ei voi soitella peräänkään, niin pitää etsiä ihan perinteisin keinoin.
Huomenna on onneksi vika työpäivä.

[Chuuko]

No nyt se sit vissiin iskee. Neljän päivää uudessa bakteerimaljassa pyöriny, flunssaahan tää pukkaa.
Kurkku on samperi kuin hiekkapaperia ja vointi äärimmäisen nuutunut.
Ja pitäisi ruotsin lähtötasotestiä lähtä tekemähän... 

[peccantis]

RAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAH.

Vittu.

Ihmiset.

Oikeesti nyt järki käteen.

En halua enää IKINÄ kuulla seuraavia fraseja muilta kuin lääkäreiltä, joihin olen hoitosuhteessa:
- Harrastaisit liikuntaa, se piristää.
- Kannattais vähentää lisäaineiden saantia, oon lukenut lehdestä että...
- Ryhdistäydy ja hymyä huuleen, kyllä se menee ohi.
- En halua syyttää sua mistään mutta tää voi alkaa vaikuttaa ulospäin huomin hakemiselta.

HUVIKSENIHAN mä vittu kymmenen vuotta olen sairastanut. HUVIKSENIHAN mä ramppaan lääkärissä ja napsin lääkkeitä, jotka lihottaa, aiheuttaa huimausta, pieretää ja väsyttää niin saatanasti.

Alan vittu valehdella kaikille perheen ulkopuolisille. Jos lääkitys nujertaa mut kuin känniin tai nukuttaa pahasti niin sanon että lääkitys on rytmihäiriöön tai veritulppaan tai akuuttiin lorvikatarriin tai krooniseen kefaliseen uremiaan :K

[culliina]

Kävin eilen lääkärissä ja sain tältä käskyn mennä labraan testeihin. Käski varata ajan itse, mutta huomiselle (eli tälle päivälle) ennen aamu kymmentä. Kysyin, mihin testeihin pitäisi mennä ja vastauksena mun ei tarvi tietää, ne tietää kyllä. Menen suoraan koneelle ja nettisivuilta huomaan, että (yllätys yllätys) ajanvaraukseen pitää tietää testit (helkutti! vielä erikseen kysyinkin niitä...). Tunnollisena tyttönä siis etsin netistä lähimmän toimipisteen ja kävelen sinne varaamaan ajan, olivat vähän niin kuin ihmeissään nopean aikataulun ja testeistä tietämättömyyteni takia, mutta sain kuitenkin sen ajan tälle aamulle. Tänään kävelin kilttinä tyttönä tunnollisesti hieman etuajassa labraan ja siellä kiltti sairaanhoitajatäti laittoi mun käteeni kivan, sateenkaaren värisen nallekoristellun nauhan, käski pitää kättä tyynyllä ja katsoa kattoon. Kilttinä tyttönä tottelin ja lensin melkein kattoon, kun mokoma iski neulan suoneen! Koska kukaan ei ollut kertonut mulle, että oon menossa verikokeisiin! Epäreilua! Vaikka toisaalta nyt vain melkein pyörryin sinne ja hoitaja sai hölmöydestäni iloa päiväänsä eikä tarvinnut pelätä vuorokautta. Koska pelättävää tosiaan oli, se osui suoneen vasta kolmannella kerralla! ja nyt on sitten mustana kummankin käden taipeet 

[Chuuko]

Ensin se saamarin pölkkypää ilmoitti multa kysymättä jäävänsä ylimääräseks viikoks töihin ja palaavansa tulevana perjantaina koti. No, nyt se kyllä varotti etukäteen, ja hetken päästä ilmoitti tulevansa vasta maanantaina. 
"Anteeks, mut mieti paljon saan viikonlopusta...." No ei paljon lämmitä mieltä tyhjä kylmä sänky ylimääräsen viikonlopun verran, saamari.

Hajoaa pää. 

[Gwyneth]

Argh, luin hyvän kirjan ja sen jatko-osaa ei ole käännetty englanniksi eikä mistään löydy edes tietoa, ollaanko sitä edes kääntämässä. Ranskaksi, saksaksi, italiaksi ja espanjaksi käännettynä jatko-osa kyllä löytyisi - ja ruotsiksi. En ole ikuisuuksiin lukenut mitään ruotsiksi ja vähän epäilen, mahdanko osata enää. Enkä ole edes vielä tarkistanut, löytyisikö kirjaa kirjastosta ruotsiksikaan. Ärsyttää!

[Lizlego]

Kävinpä sitten silmälääkärissä kun optikko sinne passitti, kun sain vihdoin aikaiseksi hankkia uusia laseja vanhojen ja naarmuuntuneiden tilalle. Seurauksena on nyt sitten kahdenlainen lääkitys, yöksi ja päiväksi eri lääkkeet ja lisäksi lähete silmäpolille, mutta on myös uudet lasit tilauksessa.  En tiedä ketuttaako mua tässä muu kuin se, että inhoan lääkityksiä plus en tiedä kauanko joudun jonottamaan polille, että ne pääsee tökkimään mua silmiin. 

Silmälääkäri sanoi, että mulla on kireä iho. Olin ihan vähällä sanoa, että sitähän se vanhuus teettää, mutta arvelen kaiken ihanuuden taustalla olevan ihoni kuivuuden, joka on perinnöllinen ainakin jo kolmannessa polvessa. Sukuvika kun suksi ei luista. 

[Celeporn]

Voi Liz, otan osaa. Uudet lasit varmasti helpottaa elämää, mutta kaikenmaailman lääkitykset on kyllä niin perseestä, että huh. Lääkäreillä ravaaminen on kans helvetin ärsyttävää touhua, en ymmärrä, miten jengillä riittää hermot siihen. Vaikka kai se on vaan pakko.

Meinasin jo avautua omasta asiastani masennusarkistoon, mutta kai tää kuitenkin viime kädessä kallistuu enemmän vitutukseen. Oma urpous ja tyhmät asenteet ketuttaa.
Teen ensimmäisiä latinanläksyjäni, ja mielessä kummittelee ikävä pelko siitä, että enhän mä voi tätä ikinä oppia. Typerää, tiedän. Kieliä opitaan tekemällä duunia sen oppimiseen eteen, tasaista panostusta pitkällä aikavälillä. Tai siis noin sanoo järki, tunnepuoli on ihan jotain muuta. Olen perus-kärsimätön ihminen ja poden hirveitä alemmuudentunteita heti, kun joku asia ei välittömästi vain ota automaattisesti sujuakseen. Siis miten helvetissä ihmiset muka oppii uusia kieliä?! Olen viimeksi aloittanut uuden kielen opiskelun pakkoruotsin yhteydessä eli neljätoista vuotta sitten, sen jälkeen opintieni on keskittynyt ainoastaan tuttujen kielien hinkkaamiseen, ja tää tuntuu ihan mahdottomalta. Jostain olen omaksunut ajatuksen, että mulla ei ole kielipäätä, ja nyt jotenkin päädyn tuohon idioottimaisuuteen uudestaan ja uudestaan. Jostain sitä on aloitettava, luonnollisesti, ja alkuhan on tunnetusti kaikessa hankala, mutta en vaan käsitä miten uuden kielen voi oppia, mitä mun pitää tehdä että tämä siansaksa joskus järjestäytyisi mun päässäni ymmärrettäväksi, mitä häh mitä, tämähän on mahdotonta. Ja vittu tällä asenteellahan se oppiminen sujuukin...

No joo, olen oikeasti ihan supermotivoitunut ja olen jo tainnut valita akateemiseksi polukseni keskiaikaan, kirkollisten oppien ja kansanuskon kohtaamiseen, valistusajan alkuun, noituuteen ynnä muuhun liittyvän setin, ja latina olisi siinä tosi hyödyllistä. Ja hauskaa. Ja vaikka musta ei ikinä mitään tutkijaa tulisikaan vaan menisin johonkin normi-duuniin, kiinnostus noihin juttuihin on kulkenut mukanani koko elämäni, joten niistä on harrastusmielessäkin paljon iloa. Vituttaa tämä oma "en osaa mitään yhyy, kannattaako edes yrittää kun paskaks menee kuitenkin" -vammailu vaan niin poskettoman paljon. Miten tällaisesta tyhmyydestä pääsee eroon?!

[Fiorella]

Oi, minusta olisi ihana opiskella latinaa. Kerran meinasin ostaa latinankielisen Harry Potterin, kun selasin sitä kirjakaupassa, mutta oli niin kallis etten raaskinut. Sitä olen moneen kertaan harmitellut jälkikäteen. Joku tuollainen tuttu kirja saattaisi avata kielen helpommin, kun sitä alkaisi lukemaan. Minä luin Feeniksin killan silloin aikoinaan ensin englanniksi alle juuri ennen suomenkielisen julkaisun saapumista (sitä ennen uutena toki heti tuoreeltaan) ja sitten sen suomenkielisen, ja kun satuin olemaan siitä melkein seuraavalla viikolla Italiassa ja siellä oli juuri ilmestynyt paikallinen käännös, luin sen perään myös italiaksi. En oikeasti osaa niin hyvin italiaa että ymmärtäisin kunnolla kirjaa jota en olisi aiemmin lukenut, mutta kun se FK oli niin paljon luettu alle juuri aiemmin, ymmärsin sen melko lailla sanatarkkaan kun muistin sen lähestulkoon ulkoa. Nuorenakin harjoittelin englanniksi lukemista ensiksi kirjoilla, jotka olin aiemmin lukenut jo suomeksi, niin oli helpompi pysyä kärryillä.   

Latina ja siihen pohjautuvat kielet ovat niin monin paikoin samankaltaisia, että ehkä jonkinlainen vertailu tai päättely auttaa? Minusta on aina jotenkin veikeää verrata miten sama sana muuntautuu eri kielissä. Jääkö sinulle kirjoittamalla helpommin mieleen sanat tai kirjoitusmuodot? Sekin voi auttaa. On myös olemassa kirjoja (ainakin kirjastosta varmasti löytyy) joissa on latinankielisiä sanontoja ja lainauksia käännöksineen (ja löytyy netistäkin varmaan vaikka mitä), sellaisilla on kiva myös vetreyttää muistia ja päättelykykyä.

Ikävä tosiasia kai lienee, että aika harvalla oppi tarttuu mieleen ilman että sen eteen tekisi yhtään töitä. Silti uskon, että harva kuitenkaan on oikeasti huono oppimaan kieliä tai mitään muutakaan,  se ajatus vain on monella tiukasti mielen pohjalla, jos joku typerä opettaja tms on sattunut moittimaan huonoksi kielissä (tai missä tahansa muussakin asiassa). Tiedän ihmisiä jotka eivät uskalla laulaa kun joskus kouluaikana on sanottu että sinä se et osaa yhtään, tai neuloa, tai vaikka mitä muuta. Minä olin surkea liikunnassa, mutta olen sitä mieltä että jos olisi ollut kannustava opettaja innostamassa ja luomassa liikkumisen iloa eikä tuottamassa paineita ja ahdistusta, varmaan minäkin olisin parempi liikuntalajeissa. Nykyisellään se johti siihen, että en ole juuri metriäkään hiihtänyt yläasteen jälkeen enkä aiokaan, enkä osallistunut mihinkään joukkuepeliin. Järki sanoo että hiihtäminen olisi tehokasta liikuntaa joka tekisi hyvää koko kropalle ja pitäisi vetreänä, ja tosi moni oikeasti nauttii hiihtämisestä, mutta on hyvin vaikea kuvitella että itse voisi siitä millään tavalla pitää. 

[Nappeli]

Mulle kielten oppiminen on melkein mahdottomuus. Edes englanti ei uppoa mun kaaliin. Suurin este opintiellä taitaa olla mun käsittämättömän huono muistini. Uusien sanojen oppiminen on hitaampaa kuin täin liikkuminen tervassa. Se ketuttaa. Mutta itse asiassa mun tämän päivän varsinainen ketutus on se, että ampiainen pisti. Koska olen allerginen, mun käsi on aivan paisuksissa ja itse olen kortisonilääkkeestä ihan tokkurassa. Ainoa hemmetin ampiainen koko metsässä! Mistä se sai idean tulla kuin hyrylän hävittäjä mua päin?

[Jolandina]

Puuh, muakin ketuttaa nyt kohtalaisesti se etten saa koulujuttuja tehtyä oman jo etukäteen negatiivisen asennoitumisen suhteen. Mullekin käy usein niin että kärsivällisyys loppuu jos jokin asia ei tunnu heti aukeavan, ja saan kehitettyä kohtuullisen yksinkertaisestakin asiasta ylitsepääsemättömän vaikean. Sitten kun asiaan palataan yhä uudestaan ja uudestaan eri yhteyksissä on jo valmiina asenne että en mä osaa, vaikeeta, en opi kuitenkaan, miksi kannattaa edes yrittää..

Nytkin olen koko viikonlopun vain kauhulla silmäillyt huomisia demotehtäviä, ja jo pelkkä summaoperaattorin näkeminen saa aikaan tunteen että en voi ikinä saada niitä tehtyä. Eikä nuo tehtävät loppujen lopuksi kovin hankalia voi olla, kun kyseessä on juuri alkanut peruskurssi eikä luentojakaan taida olla takana vasta kuin yksi.. mutta näyttää hankalalta.

Toiseksi suureksi ongelmaksi olen onnistunut viikon aikana muodostamaan pakollisen englannin suorittamisen. Pitäisi olla iloinen rennosta ja helposta kurssista ja englanti on vielä kivaakin, mutta sen opiskeluun kehitin jokunen vuosi sitten inhotuksen opettajasta johtuen ja nyt vanha tunne nousi heti pintaan.

[zilah]

Voi ei, Nappeli! Tiedän tunteen. Minäkin olen allerginen hyönteisten pistoille ja saan kammottavia reaktioita erityisesti amppareista. Ja minun vetovoimani niitä kohtaan on kuin jotain noiduttua. Jos hyönteisellä on kaksi kohdetta joista valita, minä tai se toinen, se pistää 99% varmuudella minua. Koeta parantua.

Jollelle tsemppiä koulunkäyntiin. Itselläkään ei opiskelumotivaatio ole tällä hetkellä niitä vahvimpia, johtuen raha-ja terveysongelmista.


zilah

[Chuuko]

Liityn joukkoon, jolle kielten opiskelu on tuskaisaa.

Englanti nyt vielä menee, kun sitä harjoittaa päivittäin leffojen/kirjojen/musiikin muodossa. Ymmärrän lukemani/kuulemani, mutta oman tuotoksen aikaansaaminen on vaikeaa. Ja sanavarastoni on käsittämättömän huono.

Ruotsiin kehitin jo yläasteella niin negatiivisen asenteen huonon opettajan takia, että sen opiskelu on ihan toivotonta. Joudunkin nyt amk:ssa preppauskurssille, kun sain lähtötasotestistä huonoimmat maholliset arvosanat, lol. 

Venäjää opiskelin neljä vuotta, enää en muista kuin jotakuinkin kuinka esitellä itseni ja numerot 1-10... Harkitsin jatkavani amk:ssa, mutta kielten opo totes et todennäkösesti en saisi alottaa alottelijoiden kursseista kun oon lukenu kuitenki lukion lyhyen venäjän.


Tsemppiä ihmiset koulunkäyntiin! Itellä ois opiskelumotivaatio sinänsä korkealle, kuhan päästäisiin näistä tylsistä teorioista jo eteenpäin.  Ja kauheeta rahanmenoa tää opiskelun alotus, kun pitää hommata sitä ja tätä ja tota.

[Lizlego]

Liityn opiskelumotivaatioiden kanssa painiskelevien kerhoon. Word melkein tappoi mut . Nyt oon henkihieverissä ja yhä olisi vaikka mitä tehtävää ennen huomista. Onhan tässä vielä iltaa jäljellä. Ei tässä juuri muuta ehdikään kuin käydä koulua ja tehdä tehtäviä ja nukkua. Mua ketuttaa, että olen niin hidas. Jos olisin nopeampi, olisi ehkä muutakin elämää ja ehtisi ehkä jopa kirjoittaakin, mutta mä olen hidas. Hi-das.

Mä oon sitten vissiin se, joka kokee kielet kohtuullisen helpoiksi oppia ja oppiminen jää eniten kiinni siitä, ettei viitsi sitäkään vähää nähdä vaivaa. Kaikessa on logiikkansa paitsi englannin prepositioissa ja kieliopissa. Niissä ei ole mitään logiikkaa.   Olen lukenut englantia, saksaa, ruotsia, espanjaa ja venäjää jonkin verran, mutten osaa niistä kuin englantia, joten aika hyödytöntähän toi on ollut kaikkinensa. No, kai sitä voi aikansa tyhmempiinkin asioihin hukata.

Nappis, hyvä että pisti käteen eikä päähän tai kaulaan!!!