Ketutuksesta ja mulkuista tulee mieleen toinenkin vakio ärsytyksen aihe. Elitismi, joka on kovin valikoivaa sen suhteen, että mikä on sitten sitä eliittiä. Kun itse on vaikea nähdä suuria ansioita esimerkiksi teksteissä, jotka on pelkkää provosoivaa länkytystä ja sitten annetaan ymmärtää, että näistä pitäisi ottaa mallia, koska ne saa huomiota, niin menee sormi pikkaisen suuhun, kun toisaalta koko ajan muka vaaditaan laatua ja analyysiä. Kertoisiko joku mitä laatua on tyhjänpäiväisessä provossa, josta analyysi oikeasti puuttuu kokonaan? Se on hauskaa, kun ihmiset ei voi myöntää ääneen faktoja eli sitä, että laadun määrittää näillä elitisteilläkin todellisuudessa huomio, mutta eihän sellaista voi tunnustaa, jos ollaan itsensä vakavasti ottava foorumi.
Paheksutaan heikkotasoisia foorumeita, mutta todellisuudessa halutaan itse se huomio, minkä ne saa, joten kehitytään kohti sitä samaa ja yritetään pettää itseä sillä, että se onkin laadukasta, kun me tehdään se.
Samaa paskaa se on vaikka sen tekisi itse.
//Sinänsä naurattaa kyllä, että mua nykyisellään häiritsee pelkkä provo. Kaiken järjen ja menneisyyden mukaan sen pitäisi olla mun leipälaji ja sellainen, mistä mä tykkään. Ehkä se häiritsee, kun muut tekee sitä?
Tai sitten sitä on vaan tullut vanhaksi, kun oikeasti etsii netistäkin enemmän jotain missä on järkeä kuin jotain, mikä vaan pyrkii vetoamaan tunteisiin sisältämättä oikeasti mitään oikeaa asiaa.