Mua ketuttaa kun oon liian kiltti. Tai tässä tapauksessa voisin ehkä sanoa, että liian ahne, koska maksetaanhan mulle tästä, mutta ainakin itsestä tuntuu, että suurempi syy olla siskon tyhjässä kämpässä aikeissa aloittaa joulusiivous (tulevat kotiin huomenna) on se, että mulla on aikaa ja sillä ei. Samasta syystä oon menossa tälle iltaa myös auttaan veljeä lastenhoidossa, onneksi vain parisen tuntia.
Mä koen syyllisyyttä siitä, että mulla on aikaa auttaa ja kun onhan ne sentään sukulaisia. Tän perusteella mä suostun kaikkiin nakkeihin mitä ne mulle ehdottaa. Ja sen ainoan kerran kun oon sanonut ei, olin aivan valtavissa syyllisyydentuskissa :E
Toisaalta kai tällä on se sosiaalinenkin aspekti, mä kun alan taas tätä nykyä juurtua kämpilleni, ainoastaan koulu pitää mun sosiaalisen elämän syrjässä. Vietän vloput tiukasti 4-seinän sisällä jos mahdollista ja nään sukua (jotka asuu 10km säteellä) äärimmäisen harvoin. Jos äiti ei nakittais mua kuskiksi ja käymään sisaruksilla aina kun se on käymässä Oulussa, mä varmaan näkisin siskoani ja veljeäni ja niitten jälkikasvuja kerran vuodessa - jouluna :E
Mutta silti vituttaa ketuttaa kun ei osaa sanoa ei :E