Mä rakastan myös lapsia ja tahon omia. Oon itse asiassa kohta varmaan kolme vuotta taivutellu tota miehekettä ja nyt vasta se alkaa oikeesti lämmetä. Tai siis on se alusta asti sanonu haluavansa lapsia, mutta ei vielä, katotaan sitten kun intti on ohi/voidaan asua yhessä/ollaan kihloissa/mennään naimisiin. No intti on takana, ollaan asuttu kohta kaks vuotta yhessä, oltu kihloissa reilu vuosi ja häät on kolmen kuukauden takana, joten ehkä mä saan oikeesti tahtoni läpi.
Mähän oon ilmottanu tolle jääväni kotiin, kun muksut on pieniä ja että niitä ei päiväkotiin laiteta, koska mun äiti on varannu että jos joku sen lapsenlapset hoitaa, niin se ite. Äiti on siis koko ikänsä hoitanu lapsia, ensin muitten, sitten viisi omaa ja kun me kasvettiin niin se alotti perhepäivähoitajana. Ja en vois kyllä parempaa hoitajaa omille muksuilleni toivoa, kun äiti on varsin hyvin onnistunu meijänkin kanssa. Kaikki on ollu pienestä asti kilttejä eikä kukaan oo kokenu mitenkään tarvetta kapinoida.
Mutta mua ärrrrrrsyttää kun muistin tänään, että mulla on tuo yksi moniosainen fikkini ollu vaikka kuinka monta vuotta kesken ja ajattelin, että voisin kirjotella sitä nyt tässä eteenpäin. Avasin sen tiedoston ja luin ja muokkasin noi tähän mennessä kirjotetut ja aikoinaan Finissä julkastut osat ja sitten aattelin, että jes, nyt pääsen sen keskeneräsen luvun pariin, minkä kanssa oon tapellu joskus kauheesti. No hitto vie sitä ei ole tossa, eikä missään muussakaan tiedostossa mitä keksin tarkistaa. En ymmärrä mihin se on voinu mukamas noin vaan kadota. Mutta en haluais joutua alottamaan sitä lukua alusta, kun taistelin sen kanssa jo aikasemminkin niin kamalasti ja en muista enää mitä kirjotin siihin kunnolla. Windowsin search pelasti jälleen. Miksen ikinä muista käyttää sitä, ennen kun alan kirota.