Mulla se menee niin, että haluan puhua tuttujen ihmisten kanssa. Vieraille ihmisille livenä puhuminen, joko puhelimessa tai kasvokkain on ahdistavaa, mutta minusta on myös ahdistavaa pitää yhteyttä kavereihin pelkästään kirjoittamalla tai se automaattisesti muuttaa suhteen mun omassa mielessäni huomattavasti vähemmän läheiseksi ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kaukaisemmalta ihmiset alkavat tuntua ja yhteydenpitokin alkaa tuntua väkinäiseltä, jos se perustuu pelkkään kirjoittamiseen. Mitä läheisempi ihminen, sitä enemmän on kaipuu olla jotenkin läheisemmässä yhteydessä kuin pelkän kirjoitetun tekstin varassa. Kirjoittaminen on väkinäisempää ja teennäisempää kuin puhuminen ja kuulostaa omassa mielessä usein väärältä. Kuten vaikka nyt.
Mun ahdistusta vähentää pelkästään kuulla ihmisten ääntä livenä. Silloin ne on jotenkin koskettavissa ja todellisempia kuin jossain mesekeskustelussa tai vaikkapa täällä foorumilla jauhettaessa. Ja netistä ihmiset helpommin tuntuu vain katoavan ja sitten ei mitään yhteyttä enää olekaan. Tosin nykyään vaikka olisi puhelunnumerotkin kavereille, viesteihin tuskin vastataan tai läheskään kaikki eivät vastaa, joten kommunikaatio on pitkälti pelkästään netissä.
//On tosin sitten sellaisiakin ihmisiä, joiden kanssa on tottunut vaihtamaan kuulumisia pelkästään yksäreillä foorumilla tai sähköpostissa, mutta kyseessä on yleensä silloin ihmiset, joiden kanssa ei ole koskaan muodostanutkaan varsinaista livesuhdetta. Ankeus tulee siitä, kun suhde ikään kuin taantuu pelkäksi nettisuhteeksi siitä suhteesta, jolla ollaan vietetty livenäkin aikaa tai käyty useamman päivän kyläreissuilla. Tämä varmaan jotenkin liittyy siihen, että puhuminen on yksi kivoimmista asioista mitä elämässä on ja kavereiden, joiden kanssa olisi jotain puhuttavaa ja on aikaisemmin puhunut, olisi kiva myöhemminkin puhua eikä vain kirjoittaa. Tai sitten se liittyy siihen, että kirjoittaminen omista kuulumisista on turhauttavaa.
Mä haluan puhua ihan muusta kuin itsestäni ja siitäkin kirjoittaminen on usein turhauttavaa.
Kirjoittaminen ei aja samaa asiaa eikä samaa sosiaalista tarvetta, koska se ei ole samalla tavalla interaktiivista. Se on hätävara, josta tuntuu tulleen liian ensisijainen tapa pysyä ihmisten kanssa yhteydessä.