Selvitty ongelmitta ekasta vuorokaudesta kotona! Päästiin tosiaan eilen kotiutumaan jo ja käytiin esittelemässä uusi tulokas innokkaille tädeille ja enoille mun perheen luona. Tyttö nukkuu paljon ja syö usein, mutta ei vielä ainakaan onneksi kitise kuin ilmoittaakseen, jos on joku kurjasti ja lopettaa kun asia korjataan. Tyytyväiseltä vaikuttaa, toivottavasti jatkaakin samalla linjalla, mutta sen näkee vasta pikkuhiljaa. (Mä tosin olisin paljon tyytyväisempi jos nää inhottavat tikit paranisi ja kykenisin oikeasti jopa istumaan, mitä en oo tehny kunnolla sitten perjantain, samoin kun nää muut epämukavuudet, mitä synnytys toi tullessaan. Mutta onneksi nää tuntuu olevan hieman siedettävämpiä päivä päivältä ja ei tässä ole vielä kun neljäs päivä menossa, joten ei siinä ajassa ihan ihmeitä ehdi tapahtua)
Miehekkeen perhe tulee käymään viikonloppuna tervehtimässä lastenlastaan ja veljentyttöään, mutta siihen asti me vaan pesitään kotona, kun ei musta ole lähtemään mihinkään ennen kuin vähän vielä tästä paranen. Juttelin eilen anopin kanssa ristiäisistäkin ja kysäsin miehekkeen kastemekon kohtaloa, kun meille tulee jo mun puolelta malja ja liina, niin sain kuulla, että kastemekko ei ole ainoastaan tallessa, vaan se on myös tehty miehekkeen mummin hääpuvusta ja hunnusta. Mulla ei ole mitään tietoa, miltä se kastemekko näyttää, mutta totta ihmeessä kastan lapseni moisessa perinnekalleudessa. Herran isovanhemmat on täyttä terästä, yli 50 vuotta naimisissa, molemmat päälle 80 ja pärjäävät edelleen itsekseen ja eivät ole vieläkään kadottaneet huumoria suhteestaan. Siinä on sellaista saavutusta, mitä todella arvostan.