Mä olin jo ehtiny unohtaa, kuinka ihanaa on asua yksin. Vaikka mulle tuleekin ens viikolla vasta sänky ja nukun vielä patjalla, eikä mulla oikein ole huonekalujakaan vielä paitsi ruokapöytä ja tuolit löytyy, niin silti tää on vapauttavaa. Oli tuolla niin stressaava tilanne välillä, etten tienny miten jaksan. Nyt kun sain välimatkaa, niin heti helpottanu. Ah, että mä nautin tästä. Tuntuu jopa että miesrintamalla saattaa hymyillä, varmaks on vaikea sanoa, mutta hyvältä näyttää. Mikäli oon osannu tulkita oikein juttuja.