culliina Oon ihan samaa tässä kattellu viime vuosina. Itsehän täytän kesällä 24 (piti varmistaa mieheltä :'DD) ja oon ollu kohta kaks vuotta naimisissa ja mulla on lapsi. En silti koe olevani mikään ikäloppu vanhus tai aikuinen siinä yleisessä mielikuvassa. Ja kuten Lizkin totesi niin en mäkään oo koskaan ollu baareissa juokseva opiskelija. Mua ei vaan oo ikinä kiinnostanu sellanen meno.
Saman ikänen kaveri on ollu 5 vuotta naimisissa ja sai just kuukaus sitten kolmannen lapsensa. Toinen kaveri saa ihan lähipäivinä toisen poikansa. Kolmas osti asunnon vuoden vaihteessa poikaystävänsä kanssa (neiti oli lukiossa kovasti sitä mieltä että hänhän ei vakiinnu kuin vasta aikaisintaan kolmekymppisenä). Samaan kaveriporukkaan mahtuu sitten myös pari neitosta, jotka viettää vielä villiä nuoruutta :'DD
Mut musta on hyvä vaan, että ihmiset etenee eri tahtia. Kaikki ei kuitenkaan oo samaan aikaan kypsiä tekemään samoja asioita. Ja ei kaikki ees halua parisuhdetta, avioliittoa, asuntolainaa, lapsia, kultasta noutajaa yms yms. Oleellisinta on tehä asioita omassa tahissa, niin on varmasti paljon onnellisempi. Nykyään sitä paitsi tuntuu olevan hämmentävämpää, jos on näinkin nuorena jo vakiintunu. Ensi synnyttäjien keski-ikä on jossain kolmenkympin hutakoilla ja naimisiin mennessä on omat lapset sulhaspoikina ja morsiusneitoina. Mä päätin jo pienenä, että haluan oman perheen nuorena ja onnekseni oon sellasen saanukin. Mä ehin vielä uudelleenkouluttautua jos haluan ja hankkiutua työelämään sitten kun lapset on vähän isompia.