Joo hei mäkään en todellakaan ole oikein koskaan ollut mikään sportti-ihme!
Saan aina silloin tällöin sellaisia liikuntapuuskia, että harrastan vaihtelevalla aktiivisuustasolla 2-6kk, sitten liikunta saattaa jäädä pois ohjelmasta helposti kokonaiseksi vuodeksikin... Olen ollut koiranomistaja nyt nelisen vuotta, ja piskien kanssa on tullut huonoinakin kausina kyllä käveltyä vähän pidempiäkin lenkkejä, mutta se ei ole ollut säännöllistä eikä muutenkaan missään nimessä "urheiluksi" laskettavissa edes hyvällä tahdolla
Nyt tänä kesänä mulla puhkesi jonkin sortin astma ja elopainoakin on päässyt taas kertymään, niin kai olosuhteet oli kypsät jonkinmoiselle kolmenkympin kriisille. Oon nyt lenkkeillyt vasta pari kuukautta, ja aluksi en pystynyt saatanallisen hengästymisen vuoksi hölkkäämään kevyesti edes yhden biisin ajan. Nopeasti se kehitys kuitenkin tässä alkuvaiheessa tapahtuu, kun osaa vaatia itseltään sopivasti ja myös antaa armoa oikeissa kohdin!
Tärkeää on tosiaan aloittaa just sopivan kevyesti, jos ei liikunta ole aiemmin maistunut, niin saa niitä onnistumisen kokemuksia heti alkuun
Itselle on myös ollut tärkeää pitää mielessä se, ettei repsahduksen jälkeen pidä masentua ja ajatella, että en näköjään pysty, antaa vittu olla.
Huuh, tulipahan selitys! Oon nyt itse vain niin kovin innoissani jaksamisesta ja kehityksestä, että kovasti haluan tsempata yrittämään.