Ppakko oli tulla kertomaan pari uutta ihastusta tai muuten räjähdän!
Nämä ovat sikäli erikoisia uutuuksia, että kumpikaan ei ole suosikkini pelkästään näyttelijäntaitojensa vuoksi, vaan siksi koska olen tavannut heidät henkilökohtaisesti.
Charlie Bewley Tämä mies on kyllä niin riemastuttava tuttavuus, että vieläkin suuni leviää korvasta korvaan. Twilightissa kyllä pidin hänestä ja hän oli mielestäni erittäin osuva Demetri, mutta voi tsiisus, mitä hän on livenä!
Aivan hervoton tyyppi, joka pistää itsensä täysillä likoon faniensa viihdyttämiseksi. Ja kun menin hakemaan hänen nimmariaan, yllätti minut perin juurin. Minulla on nimittäin sellainen nimi, joka on lähes mahdoton ulkomaalaisen ääntää oikein. Olin sen kirjoittanut varalta lapulle, jotta ei tarvitse alkaa sitä tavaamaan. Ja kun hän katsoi nimeä ja sitten uudelleen minua... tyyppi sanoo nimeni täydellisen oikein ja sitten kysyy englanniksi: ai, olet siis Suomesta?
Oikeasti! Olin pudota pehvalleni. Sain kuitenkin kysyttyä että mistäs sinä sen tiedät. Ja tämä vaan hymyilee Demetrimäisen omahyväisesti ja sanoo, että minä vain tiedän.
Kuka tällaisesta voisi olla pitämättä?
Ja sitten toinen, joka varasti minun sydämeni ihan kokonaan. Anteeksi, rakas Jeremyni. Kun en kerran voi mennä naimisiin sinun kanssasi, luulen että
Geroge Harris voisi tehdä minut täydellisen onnelliseksi.
Minä en ihan oikeasti voi ymmärtää, miten vähän suosiota tämä ihana mies keräsi RingConissa, vaikka tekikin Pottereissa hienon roolin Kingsley Kahlesalpana. Ja puhumattakaan siitä, mitä hän on livenä... minun iirikseni taitavat vieläkin olla sydämenmuotoiset hänen tapaamisensa jäljiltä.
Sunnuntaipäivän aamuna huomasin, että hänen nimmariaan ei ole kukaan jonottamassa. Aivan hetken mielijohteesta kipitin hakemaan sen, osaamatta ollenkaan aavistaa mitä tapahtuisi. Hän oli jo edellisenä päivänä osoittanut olevansa erittäin sivistynyt ja älykäs mies, hän mm puhui tanskaa ja hollantia täysin sujuvasti, kun näistä maista tulleet ihmiset tulivat hakemaan hänen nimmariaan. Ja kun minä sitten menin niin...
Kaveri nousee pöytänsä takaa ja vain tuijottaa minua hetken. Ja sitten sanoo: Oh my God! You are so beautiful! And what fabulous hair you have.
Minä meinasin ensin katsoa taakseni, että ketä hän oikein tarkoittaa. Poskeni kuumottivat tässä vaiheessa siksi paljon, että olin varmaan yhtä punainen kuin hiukseni.
Meillä oli sitten aikaa jutella kauemminkin, koska kesti jonkin aikaa ennen kuin ketään tuli minun taakseni jonoon. Hän myös hämmästytti minut puhumalla ruotsia. Sitäkin todella sujuvasti ja täydellisellä aksentilla.
Oikeasti. Minä sulan kun vain ajattelenkin. Ajatelkaa, miltä tuntuu kun hänen kaltaisensa komea, sivistynyt ja älykäs mies kehuu tuolla lailla. Ja niin, hänellä on aivan jumalaisen upea lauluäänikin. Tuollainen karisma pitäisi julistaa laittomaksi. Kun hän lauloi loppuseremoniassa, minä miltei kyynelehdin. Minä, tarkkakorvainen, kyyninen, paatunut muusikko-zilah joka on todella nirso. Ja eikä siinä vielä kaikki.
Loppuseremonian jälkeen lähdin kohti hotellin suurta aulaa, jonne suurin osa ihmisistä oli kokoontunut. Ja kenetkäs minä näin siinä vierelläni, ellen ihanaista Georgea. Ja käytin tilaisuuden hyväkseni ja kiitin häntä upeasta laulusta. Hän halasi minua vastineeksi.
Apua! Noin ihana ei saa olla! Sydänparkani ei kestä moista.
zilah
