Kääk!

[Lizlego]

Mä en muista edes mitä olen hävittänyt. Musta vaan tuntuu, että mulla oli ennen paljon tekstejä, mutta en tiedä missä ne on. 

[Gwyneth]

Kääk, tämä minun koneeni leikkii toimii, ei toimi -leikkiä. Eilen kun minun piti rekata takaisin Finiin, ei netti toiminut ollenkaan ja nyt tänäänkin kaikki sivut latautuvat mahdottoman hitaasti. Ja kääk, minun pitäisi nyt varmaan sitten postata jotain fikkejäkin Finiin, mutten eilen löytänyt oikein mitään vanhoja fikkitiedostoja. Minulla on ne jossain tallella, ihan varmasti on...

[Nappeli]

Kä-kä-kä-käääk! Nyt mua hävettää… kaikenlaisia soittelijoita sitä onkin! Joudun harvakseltaan ottamaan töissä vastaan asiakkaiden ja myyjien puheluita ja tänään sain semmoisen puhelun, että punaisena piti puhkua pitkän aikaa. Eräs myyjä, jonka kanssa silloin tällöin olen yhteyksissä soitteli ja siinä sitten alkoi kyselemään, että missäs päin minä teen töitä ja että onkohan hän mahdollisesti nähnyt minut toimistolla. Siitä sitten selvisi, että kiinnostus johtui puhelimen välityksellä muodostuneesta mielikuvasta, joka on herättänyt kiinnostusta ulkoista habitustani kohtaan kyseisissä myyjä-piireissä. Puheääneni on kuulemma semmoinen, että ei voi kuulua kuin jollekin hemaisevan seksikkäälle ilmestykselle. Mies polot, parempi että pysyvät vain fantasioissaan näkemättä minua koskaan!
Meni koko loppupäivä ihan nolona tuskaillessa.

Huhhuh, miksei täällä ole semmoista tuskanpunaista hymiötä?

[Beelsebutt]

Nappis, ja eikun sivutuloja hankkimaan puhelintyttönä!

[Lizlego]

Kääk! Näen painajaisia ensi yönä. Tänään alkaneissa olympialaisissa kuoli joku kelkkailija ja ne näytti sen lentämisen telkassa. Tuollaiset järkyttää paljon pahemmin kuin kauhujutut, Mä muistan vieläkin vaikka kuinka monen vuoden jälkeen sen, kun joku pikaluistelija kaatui pahannäköisesti ja sen tuskanhuuto kuului kotikatsomoon asti.  Tai kun jalkapalloilijan polvilumpio meni pois paikoiltaan. Hui! Joo, urheilu on dramaattista, mutta ei sen tarvitsisi olla ihan näin dramaattista. 

[Ginger]

Ugh, isänikin irvisti, kun kerroin mitä kelkkailijalle tapahtui   

Ylelle taas pisteet, sillä hyppykarsintojen jälkeen he sopottivat omiaan, menivät äkkiä vakaviksi ja kertoivat, että kisojen ensimmäinen paha onnettomuus on sattunut. Sitten näytettiin se pätkä, itse ainakin ajattelin välittömästi miehen niskan napsahtaneen poikki, jonka jälkeen toimittajat sanovat, että kuvamateriaali saattaa olla rajua, eikä välttämättä sovi lapsille. Ajoitus toimii 
Omat olympiafiilikseni kyllä notkahtivat.


Ei siinä jalkapalloilijassa mitään - se painonnostaja, jonka molemmat kädet menivät sijoiltaan, kun kannatteli toistasataa kiloa päänsä yläpuolella. 

[DWW]

Noita urheiluonnettomuuksia tekee kyllä pahaa katsoa, varsinkin jos saa tietää, että ne johtivat jonkun kuolemaan.

Entinen heilani tykkäsi katsella kaikenlaisia videoita, joissa ihmisten hienot yritykset menevät persiilleen, mukaan lukien urheiluonnettomuuksia (ei kyllä näitä fataalimpeja). Minä en ihan tajua, miksi katsella videoita, joissa ihmisiin sattuu... Toisaalta hän itse oli ollut nuorena poikana kova riehumaan. On katkonut raajansa lukuisia kertoja tehdessään fillaritemppuja sun muita. Minulle moisen homman hauskuus on täysin vierasta, joten ehkä se myös selittää, miksi häntä kiinnosti ja minua ei.

[zilah]

Minun on pakko olla samaa mieltä. Kaikki ne hauskat kotivideot-tyyppidet ohjelmat saavat minun vatsani kääntymään nurin, kun vain mietin kuinka paljon niihin ihmisiin mahtaa sattua. Urheilua en taas katso muutenkaan. Se ei vain ole koskaan kiinnostanut.


zilah

[zilah]

Voi kääk!

Oli ehkä elämäni noloimpia iltoja. Olin keikalla eräässä hyväntekeväisyystapahtumassa, ja jouduin kuuntelemaan useita puheita. Ei siinä muuten mitään, mutta piti purra huulta aika lujaa, kun usempi eri henkilö viittasisiihen hyväntekeväisyyteen sanoilla "tehdä hyvää".

Arvatkaa vaan, minkä hyvän tekeminen paatuneelle slasharille siinä tuli mieleen...



zilah

[Nappeli]

Heh, tuo on niin paha tilanne, zilah!  Joskus on vastaavanlaisessa tilanteessa tullut oltua ja siinä saa kyllä purra huulta, ja kuta enemmän pidättelee naurua, niin sitä enemmän naurattaa! 

Oma KÄÄK: ajoin viimeviikolla katsastamattomalla autolla automaattisen liikenteenvalvonnan tutkaan, josta syystä sain tällä viikolla kutsun tulla poliisilaitoksella käymään. Viime yönä näin unta, että sain 8350 euron sakot ja menetin ajokorttini ja olin kauhean närkästynyt, että eihän edes lapsenraiskaajat saa noin kovia sakkoja. Että mitäs h-vettiä, enhän mä tehnyt kenellekkään mitään vaarallista, ellei lasketa sitä, etten tajunnut painaa jarrua 60:n merkin kohdalla, vaan ajoin 70:ä vielä tolpan kohdalla (mikä ei mielestäni vielä ole kovin suuri liikenteen vaarantaminen, ottaen huomioon, että olin kääntymässä juuri risteyksestä, jonka vuoksi nopeuteni oli vahvassa laskussa.)

[Lizlego]

Kääk! Mä olin oikeassa! Välillä on niin ärsyttävää olla oikeassa, ja varsinkin sellaisissa asioissa, joissa ei halua olla oikeassa! Mutta niin, Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajan Jukka Jalosen kommentista Ruotsi-tappion jälkeen saattoi päätellä sen tärkeimmän ja pahimman jutun eli sen, että mies ei kestä itse todellista painetta vaan kusee niin sanotusti omaan pesäänsä oman pettymyksensä takia ja keskittyy negatiiviseen. Se siirtyy joukkueeseen. Siinä sitten ihmetellään sitä, jos joukkueessa onkin pelaajien välillä jotain kismaa. No totta hitossa on, jos ei ole selvillä edes se, onko valmentajalla kyky johtaa peliä ja kuka sitä peliä johtaa ja kenen tahdon mukaan mennään. Joku vahvatahtoinen taustapiru kävelee yli ja niin edelleen. Sosiaalipornopuoli minussa haluaisi päästä kärpäseksi kattoon ja käydä tutkiskelemassa herrojen keskinäisiä välejä. Jos ei voi luottaa siihen, että valmennusjohdolla on selkärankaa, kyky toimia paineessa ja palikat kohdallaan, peli näyttää juuri siltä miltä se näytti eilisessä USA-pelissä. Tulee puristusta ja pelkoa turhista virheistä ja peloilla on ikävä taipumus muuttua todeksi.  Se on se henkinen mentaliteetti, joka pettää ja se on kyllä muutenkin suomalaisilla liian vahvana. Pitäisi koko kansan saada aikaan muutos ja mit vit? Valmenta jo ekan erän jälkeen sanonut, että tämä oli tässä! Vau! Luovuttamismentaliteetti luokin onnistumisia ja auttaa asiaa, mutta se on sitä, ettei uskota. Ei uskota, että jos putoaa päälleen, ei voi enää päästä jaloilleen. Ei sellaisella voiteta.

Tosin USA oli kyllä hyvä, mutta fläppitauluun ja muuhun pelitaktiikkaan kiinni jäätynyt Suomi teki siitä vielä paremman ja avauserä oli niin fiasko, etten mä voi ajatella sitä kuin hienoisella huvittuneisuudellaan, vaikka tunnenkin myötätuntoa (huom! myötätuntoa, en myötähäpeää, asioita sattuu ja vahinkoja sattuu) Suomen pelaaji.

[Nappeli]

Käääääk! Nyt mun kuuluisi olla onneni kukkuloilla ja juhlia Suomen kiekko-pronssia liput liehuen. Totuus on kuitenkin se, että täällä minä istun apeahkoissa tunnelmissa ja lipitän haalennutta kahvia miettien, että se oli siinä. Ei, en ole pettynyt pronssiin, päinvastoin. Ei, en ole pettynyt joukkueeseen, päinvastoin, vaikka valmennusjohto saa kyllä epäluottamuslauseeni. En ole pettynyt mihinkään, mutta silti mieleni tekisi itkeä. Tässä on vain nyt sitä lopullisuuden tuntua ja luopuminen tekee kipeämpää kuin olisin osannut arvata. Jere Lehtinen, Ville Peltonen, Teemu Selänne, ehkä muitakin... ehkä jopa Saku Koivu, pelaajat joiden menestystä olen seurannut, joiden kanssa olen kasvanut, itkenyt, riemuinnut, kärsinyt vuoroin epäuskosta ja uskosta ja jotka ovat olleet minulle teini-iästä asti se Suomen Leijona, ovat lopettamassa uransa maajoukkueessa. Hieno lopetus herroille, hienoa Suomelle, mutta tuska minulle. Itkettää.  :'( Olen samaa vuosikertaa Sakun kanssa... missä vaiheessa kaikista tuli näin vanhoja?
Se oli siinä.

[Beelsebutt]

Se oli siinä, joo. Raadiossa hehkutettiin kyllä autuaana sitä, miten tämän on monelle viimeinen tilaisuus. Ja miten "vielä kerran" kaikki ovat yhdessä. Aika vähän Teemua mainittiin, tosin...

Siellä ne käsi kädessä olivat <3


Kääk, eilen söin kebabbia ja pähkinöitä ja 4h sen jälkeen oksensin ja nyt oon liruna. Auh. Silmäkulmassa punainen verenpurkauma, olo on kaunis

[Ginger]

Mutta kun jo Torinossa piti olla niiden viimeiset kisat, sitähän ne silloin hehkutti, että viimeinen mahdollisuus viimeinen mahdollisuus ja kun niiden ura vain jatkui, niin olin aika "täh."
Vähän sama ko Ahonen lopetti uransa ja piti ne isot läksiäisjuhlatkin, ja sieltä se sitten taas vaan tuli.

KÄÄK, huomenna persus palaa koulun penkkiin ja aloitetaan "kevyesti" neljällä tunnilla metsäsuunnittelua, jonka opettaja on ollut kukkuu vuodesta '89 ja joka puhuu laserkeilauksesta joka kurssillaan aloittaen "oonko muuten koskaan puhunut tästä" ja se on ollut tulossa käyttöön 2-5 vuoden sisään viimeisen viiden vuoden ajan...

[Lizlego]

Kääk! Mä taas en pääse mihinkään spekuloinneistani. Kun kerran aloittaa, ei voi lopettaa.  Aiheena on Suomen jääkiekkomaajoukkueen sisäiset ristiriidat ja perusteena lähinnä se, mitä elekieli ja kehonkieli kertoi. Spekulointia suorastaan kiihdytti Olli Jokisen päätös lopettaa yhdistettynä Olli Jokisen pelin tasoon, toisin sanoen Olli pelasi hyvin, mutta tippui silti ylivoimaketjuista ja päätyi neloskenttään. WTF? Nokka pokkaa valmentajan kanssa vai mitä? On tämä urheilullinen sosiaaliporno sitten kivaa.