Kääk!

[Nappeli]

Tuo on kyllä varsinainen vitsaus, Lavande. Korvakäytävän tulehdus on kyllä riesojen riesa. Muutamaa minunkin mukavasti alkanutta lomaa tuo on varjostanut.

[Lavande]

Niinpä! Paljonkohan oon vetänyt taas särkylääkkeitä :p Mutta parempi tää sentään kuin välikorvatulehdus, joka mulla oli muutama vuosi sitten. Se sattui ihan järkyttävästi. Nyt vähän vielä vituttaa, kun huomenna pitäisi olla ryhmätyön esitelmä. Sanoin ihan suoraan ryhmälleni, että en usko pystyväni puhumaan omasta osiostani ja pyysin, että josko yksi sellainen, joka teki kanssani samaa osuutta voisi puhua meidön osuuden sen sijaan, niin eikös se suuttunut moisesta 

[zilah]

Voihan kääk! Nyt loppui kiireet vähäksi aikaa ja jouduin sairaslomalle. Ketutusarkistoon tää ei oikein kuulu, koska olen aika järkyttynyt siitä, miten tyytyväinen olen kun saa kerrankin laiskotella.

Mitään vakavaa vaivani ei onneksi ole, mutta saa nähdä milloin tämä paranee. Sekin huvittaa, että lääkärin mukaan tästä kärsivät pääasiassa nuoret. Ei siis vielä tarvii kiikkustuolia ostaa eikä laittaa eläkepapereita vetämään. 


zilah

[Lavande]

Toivottavasti vaiva on paranemaan päin, zilah!

Kääkkkäääkkkääääääk! Ostin sitten lentolipun Japaniin synttärilahjaksi itselleni. Joo ei siinä mitään, mutta toinen typerä lentoyhtiö ei suostu myymään mulle paluulippua! Ei hyväksy kumpaakaan korttiani. Ettänottaolen niinku huomenna menossa Japaniin, enkä tule koskaan takaisin.
Olin jo ihan unohtanutkin miten teknologiavammainen Jaappani on.

Eli joko
A. en voi lähteä matkaan
B. lähden, jään jumiin Japaniin. Hyvästi yliopistokokeet
C. lähden ja ostan kolmen sadan euron lipun takaisin........... (menolippu oli seitsemänkymppiä)

[zilah]

Voe suatana että auton omistaminen on tyyristä!

No, pakko lienee olla kiitollinen siitä, että tuli hommattua hyvä auto, joka ei ehkä ole kaunis, mutta tilava ja luja. Pakollisista korjauksista selvisin kympeillä, kun johonkin toiseen pommiin olisi uponnut tuhansia. Se onkin se syy, miksi tämä purkaukseni on täällä, eikä ketutusarkistossa. Vielä pitäisi pari pikku hitsausjuttua hoitaa ennen leimalle vientiä.

Mustahan tulloo pian autoasiantuntija. Liityin Motonetin kanta- asiakkaaksikin. 


zilah

[zilah]

Voi kääk! Kääk! Käkkärääk! Niinpä tietenkin!

Minä olen ihastunut! Juttu iski ihan puun takaa, enkä tajunnut sitä ensin itse. Kummastelin vain, miten onkin näin mukavaa olla töissä. Hymyilin itsekseni, hyräilin ja olin kerrassaan onnellinen. Asian laita iskostui puupäähäni vasta siinä vaiheessa, kun tämä kyseinen herrasmies soitti minulle ja minulla meni jalat ihan veteläksi ja naamalleni  nousi typerä hymy. Hänen samettisen pehmeä sänkykamariäänensä on ihan omiaan aiheuttamaan moisia reaktioita, eikä miehenkään ulkonäkö ole hullumpi. Juuri sellainen iso, poikamainen mies, johon olen heikkona. Menin ihan paniikkiin ja ajattelin, että hei voi ei! Ei näin, tosiaankaan!

Vaikeaksi tilanteen tekee se, että mies on työkaverini... ja varattu. Enkä minä koske varattuihin. Piste.

Onneksi työvuorolistoilla ei ole sellaisia vuoroja, että pitäisi olla tämän kaverin kanssa kahdestaan. Työ itsessään sujuu upeasti hänen kanssaan, mutta se olisi aivan liian vaivaannuttavaa, ennen kuin saan riehaantuneet hormonini kuriin. Kele sentään. 



zilah

[Celeporn]

Haha zilah, onkohan tuo nyt sitten sitä kuuluisaa kevättä rinnassa? 

On meinaan meikäläinenkin vähän katsellut yhtä opiskelukaveria sillä silmällä, ja voi elämä... Kaikin puolin mahtava tyyppi, mutta kun ääähh se on mies ja sillä on kissoja joille olen vitun allerginen ja hiljainen nunnaeloni on vaan niiiiiiin mukavaa sekä helppoa. Sen verran pöljällä päällä olen, että kovasti tässä mietin pitäisikö heppua pyytää kurssin päätteeksi kahville, mutta en sitten toisaalta tiedä, että maksaisiko vaivaa. Tai siis kun tietysti pieni deittailu voi olla ihan kivaa ilman sen suurempia sitoutumuksia saati suunnitelmia yhteiselosta, mutta olisihan mulla tässä niin paljon kaikkea muutakin tekemistä.

Tsemppiä sinne, toivottavasti riehaantuneet hormonit asettuvat piakkoin, niin säästyy ylimääräisiltä vaivaantumisilta.

[zilah]

No en tiiä mitä on, mutta kyllä ketuttaa tämmönen.

Kolme kertaa olen elämäni varrella ollut tässä tilassa, ja aina se on ollut enemmän tai vähemmän hirveää. No jossei niitä muutamaa pikkuihastumista avioliiton aikana lasketa, ja joista tein nopeasti lopun. Ex- mieheni oli ensimmäinen, ja hänen kanssaan päädyin satuttamaan itseni pahasti. Toinen oli liian pian eron jälkeen, kun olin vielä aivan hajalla, enkä kykenevä mihinkään suhteeseen. Ja nyt tämä.

Kele. Kyllä minä villinä ja vapaana viihdyn mainiosti, mutta inhoan itseäni tällaisena.


zilah

[Lizlego]

Työkaveri ja varattu...siinä on sellainen yhdistelmä, jolla saa aikaan katastrofeja. Kai se on myös korkeintaan 25-vuotias, mieluummin alle? Ihan vaan sillä, että siitä voisi jo alkaa kiusata sua, jos se olisi. 

//Ai olisiko se tämä kevätaika, joka selittäisi sen, miksi mä yhtäkkiä ihastelen rapakontakaisia 90-luvulla syntyneitä pikkupoikia?

[zilah]

No niin alas en sentään vielä ole vajonnut, että alkaisin lapsukaisia katselemaan. Ihan riittävän noloa tämä on jo näinkin. Onneksi tässä on viikko taukoa, jolloin ei tarvitse häntä nähdä, ja nyt olen purkanut turhautumiseni ficinkirjoittamiseen, joka onkin saanut uutta pontta. 


zilah

[Lizlego]

En tiedä onko tämä varsinainen kääk, kun onhan tämä homma tullut jo varsin selväksi itselle viime vuosina ja varsinkin tänä vuonna: mä en sovellu yhtään ryhmätyöhön, en ymmärrä tarvetta samanlaisuuteen enkä muotoseikkoihin enkä oikein mitään. Ajattelin ensin... viimeksi eilen, että voisi yrittää johtoportaaseen, mutta oikeasti ei, koska se ei paranna mitään. Pitää oppia luopumaan asioista, jotka ei vaan itseltä luonnistu ja joiden toimintaa ei itse ymmärrä. En tajua, miksi se on niin vaikeaa. Onhan elämässä paljon muutakin ja jokin muu voisi vaikka luonnistuakin paremmin niin miksi roikkua kiinni jossain, jota ei ymmärrä. Tuskin kannattaa ainakaan vain sen takia, että se näyttää hyvältä CV:ssä (enkä edes tiedä näyttääkö se hyvältä CV:ssä  ).

[Lavande]

Tuotanoinniin... Mikäli ei ihan nunnaelämää tavoitella, niin auttaisiko siinä väärän tahon ihastelemisessa jos sitä nappaisi mukaansa jonkun kivannäköisen vaikka yhtä kevätiltaa viihdyttämään?

Tai siis kun tietysti pieni deittailu voi olla ihan kivaa ilman sen suurempia sitoutumuksia saati suunnitelmia yhteiselosta, mutta olisihan mulla tässä niin paljon kaikkea muutakin tekemistä.

Pieni deittailu ON kivaa En tiedä miten sitoudutaan, mutta kai sitä joka tapauksessa edeltää joku ajanjakso pientä deittailua? Nyt kun olen elellyt oikein deittailukulttuurissa, on muodostunut tavaksi mennä aina kerran pari kuussa jonkun herrasmiehen kanssa lasilliselle tai illalliselle (syön muutenkin kaikki ateriat ravintoloissa, niin ei se sinällään ole mitään spesiaalia). Aika sokkotreffejä tällaiset internetistä poimitut on, mutta vaikka kemiaa ei olisi ollenkaan, voi silti olla ihan huippukiva ilta (paitsi viimeksi oli hieman liikaa homoja). Joskus tietenkin sattuu kohdalle ihan kuolettavan tylsiä tyyppejä, mutta nekin käy kokemuksesta... 

[zilah]

Minä taidan kyllä siinä suhteessa olla nunna, tai sitten liian vanha, mutta mitkään kerran ja karkuun- jutut eivät ole minua varten. En paheksu niitä mistään moraalisista syistä, mutta itselläni kestää melko kauan aikaa ennen kuin tuntuu hyvältä päästää joku ns. iholle. Ja kaipa sitä iän myötä on laiskistunutkin. Pidän elämästäni ihan tällaisenaan, tasaisena arkena.


zilah

[Lizlego]

Kääk!

Mulla on Facebook-kaverina ihminen, joka tuntuu menneen jotenkin sekaisin. Kirjoittelee usein sellaisia päivityksiä, missä ei ole mitään tolkkua ja väittää sellaisia asioita, mitkä ei ole voineet tapahtua tai ovat voineet tapahtua, mutta joista seurauksena ei ole voinut olla sitä, mitä väittää olleen.  Mitäköhän on tapahtunut? Mielenterveys pettänyt. Vähän hiljaiseksi vetää.

[Lavande]

Pidän elämästäni ihan tällaisenaan, tasaisena arkena.

Välillä tulee mietittyä sitä arkea!
 Mun elämä on toiminut nyt monta vuotta sellasissa parin kuukauden jaksoissa, niin tässä ei ehdi kauheesti arkistumaan. Koska olen tyhmä, suunnittelen jo vuoden päässä häämöttävää muuttoa, kun valmistun... On kiva ajatella kaikkea, että "sitten voisin muuttaa siihen tai siihen maahan", kun oikeesti muuton lähestyä vituttaa vaan kun pitää pakata taas kaikki matkalaukkuun ja uudessa paikassa etsii epätoivoisesti Lidliä, että olis ees jotain tuttuja tuotteita joista tehdä aamiaista.
Olis ihan hurjan mielenkiintoista osallistua johonkin yläasteluokan perusteella järjestettyyn luokkakokoukseen vaikka viiden vuoden päästä ja nähdä, että mitä muut ihmiset on duunannut ja kuinka erilaista elämää ihmiset elelee, vaikka siihen yhteen aikaan oltiin aika samanlaisia ja tehtiin samaa hommaa joka päivä.