Cele, mäkin olen hyväksynyt sen, että oma kirjoittaminen on sitä, mitä se on. Siitä ei pääse kirjoittamalla eroon eikä siitä pääse eroon kirjoittamattakaan, mutta ainakin jos sitä on kirjoittamatta, sitä ei tarvitse itse lukea.
Välillä kyllä kieltämättä tulee tehtyä tuota kirjoittamattomuutta itsekin ihan juuri tuosta samasta syystä
Sitten välillä on näitä virkistäviä hetkiä, kun ei jaksa välittää siitä iänikuisesta saman toistamisesta ja vaan kirjoittelee ihan surutta. Yleensä tämä ei kyllä kauhean kauaa kestä, joten enköhän pääse syksyn mittaan montakin kertaa kiroilemaan, että vittu miksi olen taas mennyt rustailemaan näin ahkerasti...
Ja voi ei, tuo paritus kuulostaa LOISTAVALTA! Huh huh, odotan kyllä innolla, että pääsen sen lukemaan, on lopputulos sitten ihan millainen hyvänsä <3<3<3<3
Vainoavista tarinoista ei onneksi ole kokemusta. Joko pääni on hyvin reikäinen tai sitten ideani totaalista kertakäyttökamaa (tai sekä että!!), että tuppaavat kyllä käyttämättömät ideat unohtumaan. Toisaalta olen sillä tavalla vastenmielisen ahkera kirjoittaja, että melkeinpä kaikkia mieltä kovasti askarruttaneita ideoita on tullut kokeiltua pistää paperille, ja sitten kun homma on tyssännyt, sen voi autuaasti unohtaa. Suuri osa näistä keskeneräisistä tarinoista on kadonnut koneiden vaihtumisen myötä, eikä haittaa sitten yhtään. Sillä, että niitä kokeili kirjoittaa, sai tavallaan vapautettua itsensä niiden taakasta. Yritin, mutta paskaks meni, sitten voikin hyvällä omallatunnolla siirtyä eteenpäin.