Jännä juttu. Mun kaikki hahmot päättää jossain vaiheessa elää omaa elämäänsä, mutta se voi johtua ihan siitä, että ei ole suunnitellut hahmoja tarpeeksi hyvin. Mulle käy niin kuin täällä on jotkut muutkin sanoneet että heille käy eli mä suunnittelen mielessäni tietyn tilanteen ja hahmot ja alan kirjoittaa kunnes jossain vaiheessa totean, että ei tässä niin käykään eikä nämä hahmot suostu tekemään sitä mitä mä ajattelin. Pystyy niihin vaikuttamaan, mutta se vaatii alkuperäisajatuksia enemmän kieroutta ja suostuttelua ja ne saattaa vaan päättää, ettei ne haluakaan toimia niin.
Mä ajaudun usein siihen, että mun hahmot kaappaa multa vallan ja mä seuraankin niiden tahtoa eikä ne mun.
Kuinka paljon teillä muuten pyörii jatkiksenne päässä? Mä huomaan jatkuvasti miettiväni tarinaa eteenpäin, pohdiskelevani uusia käänteitä ja ratkaisuja - ja öisin ei meinaa unikaan tulla kun syyhyttäisi niin kirjoittamaan ylös kaikki ideat ja ajatukset. Mulla ei ole aikaisemmin muistaakseni ihan näin vahvasti pyörinyt oma jatkis mielessä, mutta nyt ei tunnu olevan ollenkaan hetkiä, jolloin se ei kummittelisi taka-alalla. Huh.
Mulla pyörii jatkuvasti joku tarina päässä. Ihan jatkuvasti. On valehtematta pyörinyt ihan lapsesta asti, kauan ennen kuin aloin edes kirjoittaa. Jos en ole pahasti jostakin reaalielämän asiasta järkyttynyt, niin nukahdan pyöritellen jotain kohtausta päässäni. Ja ne on yleensä hyvin vahvoja kohtauksia - jotain yltiödramaattista, jota ei ole tarkoitettukaan siinä muodossa kirjoitettavaksi. Ja saan uusia ideoita ja silloin tekisi mieli nousta kirjoittamaan. Mua ei oikeastaan koskaan ole innostanut kirjoittaa itse ideaa ylös minnekään, koska jos mä kirjoitan sen ylös, mua ei kiinnosta enää kirjoittaa, koska osaan latistaa ideani paperille aika tehokkaasti. Sen sijaan, jos jätän sen mieleen muhimaan, se alkaa elää omaa elämäänsä ja rikastuu uusista, jostain mieleentulevista asioista kunnes se ehkä jossain vaiheessa on kypsä kirjoitettavaksi (toisin sanoen saan aikaiseksi tehtä jotain LOL).
//Tunnustan, että olen viimeiset kuukaudet aika pitkälle pyöritellyt päässäni lähinnä
Mestariveivaajaa, varmaan siksi, etten ole sallinut itselleni kuin yhteen jatkikseen keskittymistä tai ehkä siksi, että jostain syystä henkilöt hitsaantuivat niin tuskallisesti yhteen, että ne piinaa muakin. Joka tapauksessa mua naurattaa, että oikeasti voi elää yhtä ja samaa tarinaa kuukaudesta toiseen. Se on ihan mielenvikaista.
Ja jos olisin kirjoittanut yhtä ahkerasi kuin miettinyt, mä olisin saanut sen jo valmiiksi aikoja sitten. LOL.
//Toisaalta vakiokseen päässä pyörii myös Tawilin taikakaappi ja muita mielenkiintoisia viritelmiä, jotka eivät suostu poistumaan.