-Kirjoittanut minä
-Ei betaa
-K-16, tai näin luulisin
-Ei varsinaista paritusta ja päähenkilötkin ovat nimettömiä (piti olla Lucius/Luna Pottereista, mutta kun ei niin ei...)
-Varoitukset: melkein raiskaus, verta, iholastuja ynnä muuta kivaa, kuolema
-Finissä ei tullut ainoatakaan kommenttia, taaskaan, toivottavasti eri juttu täällä? Olisi kiva saada jotakin rakentavaa, aloittelija kun vielä näissä kirjoitushommissa olen. Ja kyllähän se ihmeesti lämmittää mieltä=)
// Celeporn muokkasi ikärajan K-15 --> K-16 uuden käytännön mukaisesti
Ei, älä satuta minua enää. En kestä sitä. En kestä edes ajatusta sinusta.
Satutit minua niin paljon, veit puhtauteni, tahrasit minut.
**
Kiljun, potkin, yritän purra sinua ja silti vain raastat vaatteita yltäni, kiihkeä katse harmaissa silmissäsi kiiltäen.
Katsot suoraan silmiini samalla kun repäiset paidan yltäni. Nyt olet jo ehtinyt riisua minulta kaiken, kaiken paitsi alusvaatteet, liivit ja alushousut olet jättänyt.
Nuolaiset vatsaani ja yht'äkkiä ymmärrän, kuka olet, tiedän vaikken ikinä sinua olekaan nähnyt. Harmaat silmät, pikimustat hiukset. Mustat vaatteet. Vampyyri, kuten minäkin.
Tiedän, että olet jo vanha tekijä, sarjamurhaaja jota kukaan ei ole pysäyttänyt.
Vedät pienen hopeatikarin taskustani ja sävähdän. Ihoni nousee kananlihalle, kun huulesi kaartuvat hymyyn, hymyyn joka ei ylety silmiisi asti vaan kuolee pois hyvin nopeasti.
”Olet kaunis”, sanot nostaen katseesi vatsaltani silmiisi.
”Liian kaunis”, jatkat.
Ei, en ole. En sinun jälkeesi.
Tikarisi lähestyy kasvojani, poskeni alkavat punoittaa pelosta. Lasket vanhan mutta terävän aseesi alemmas ja viillet rintaliivini edestä auki, rikot ohuen kangaskaistaleen tottuneella ranneliikkeellä. Viillät vielä olkaimetkin poikki, säästäen itseltäsi vaivan pujottaa mustat liivinpuolikkaan käsivarsiltani.
Silmissäsi alkaa loistaa aivan erilainen hehku, ikään kuin nälkäisen pedon katse, kun se katsoo saalistaan kokonaisena viimeisen kerran.
Kumarrut ylleni, nuolaiset vatsaani uudelleen, jatkat matkaasi suudellen, aina rintojen kautta kaulalle asti.
Näykkäiset kaulan ohutta ihoa, uudelleen ja uudelleen, aina vain lujemmin, väkivaltaisemmin, kunnes maistat veren huuliltasi, kunnes en enää pysty hillitsemään itseäni ja inahdan hiljaa.
Katsot taas silmiini ja liu'ut hieman alemmas, tunnen kehosi jokaisen liikkeen kun makaat päälläni. Tunnen kovuutesi reidelläni ja tiedän, että nautit tästä. Nautit, kun häpäiset ruumiini, saat kyyneleet silmiini kun vain ajattelenkin tulevaa, mitä kaikkea voisitkaan minulle tehdä kun nytkään en edes uskalla yrittää pakoon lähtemistä.
Mitä minä sinulle muka mahdan?En voi tehdä mitään, en kun kahlitset käteni ja jalkani rautakahleilla lattiaan, pakottaen jalkani erilleen.
Laskeudut tikarin kanssa taas alemmas, painat terän iholleni. Painat sitä yhä kovemmin, kunnes silmäni puristuvat kiinni kivusta. Muutama pisara vertani tahraa tikarisi, muttet välitä siitä vaan nostat terän ylös ja nuolaiset kylkeni puhtaaksi.
Niin puhtaaksi kuin se sinun jälkeesi voi olla.
Inahdan taas tuntiessani hiuksesi vatsallani, ne kiiltävät hämärässä huoneessa kuin öljy, kehystäen kiihkon punastamia kasvojasi.
Tikari laskeutuu taas iholleni, tällä kertaa lantioluuni viereen. Yritän pyristellä vapaaksi, mutta kahleet hiertävät nilkkani verille, ranteeni aristavat jo hipaisusta. Sormeni ovat puutuneet, veri ei enää pääse kiertämään niihin.
Ilmeisesti et jaksa enää odottaa vaan viillät ihoni rikki, saaden minut huutamaan kun taas painat huulesi iholleni, sivelet syvää haavaa kielelläsi aiheuttaen lisää tuskaa hauraaseen kehooni.
Katseesi nousee silmiini, näen sinun hymyilevän tyytyväisenä kun huudan, anelen sinua lopettamaan kivun täyttäessä mieleni, ottaen jokaisen soluni valtaansa.
Säikähdän kun huomaan sinun hivuttavan alushousujani alemmas hullun kiilto silmissäsi.
Kerään viimeiset voimani ja tarraudun viimeiseen vaihtoehtooni, voimaan jota en ikinä uskonut käyttäväni. Ristin sormeni, rauhoitan mieleni parhaani mukaan ja lausun hitaat, selkeät sanat:”Alae momentum, ennai caro.”
Kahleeni raksahtavat auki kun harmaista silmistäsi alkaa vuotaa verta. Näen sinun vavahtelevan ja tiedän sinun kannaltasi pahimman olevan vielä tulossa.
Kynsiesi alta valuu myös verta kun ne repeävät hitaasti irti lihastasi. Kyljistäsi irtoaa ihoa ohuina suikaleina, ylempi voima pakottaa sinut painamaan kätesi vereslihalle. Olet tuskissasi, näen sen, mutta et pysty huutamman hampaidesi sulaessa yhteen, kärventäessä ikenesi mustiksi. Myös selästäsi irtoaa nahkaa,kuten käsivarsistasi ja reisistäsi. Näen, kuinka sinuun sattuu, kuinka tahtoisit sen loppuvan.
Ei, en suo sinulle tajuttomuuden autuutta. Olisit tehnyt vastaavan teon minulle.
Lopulta leikki loppuu, elämä hiipuu silmistäsi, värähdät vielä viimeisen kerran. Huomaan maanneeni paikallani vain järkytyksen pitelemänä, kahleeni ovat auenneet.
Vedän loput ehjät vaatteet päälleni ja häivyn paikalta eräällä vanhalla loitsulla. En ole uskoa sitä todeksi. Onnistuin siinä, mitä monet ovat koittaneet, kuitenkaan onnistumatta yrityksissään. Miksi juuri minä? En voi olla... Ei se voi olla totta.
Onko isäni sittenkin Deros, kaikkien vampyyrien esikuva?
