Kiitos kaikille tsemppauksesta. Kyllä minun on myönnettävä, että mieli on ollut viime vuosina aika musta, kun en ole nähnyt ulospääsyä kestämättömästä tilanteesta. Kirjoittaminen on itse asiassa ollut yksi niistä syistä, joiden vuoksi olen pysynyt näinkin paljon raiteillani.
Se on katsokaas vähän niin, että kun ihminen yrittää taivuttaa itsensä sellaiseen muottiin joka ei sille sovi, käy justiinsa näin. Minä miltei tuhosin itseni yrittäessäni, mutta olen kiitollinen, ettei enää tarvitse. Saan viimein olla oma itseni ja päättää millaisen elämän itselleni tahdon. Se on sitten jokaisen muun päätettävissä, hyväksyykö minut sellaisena kuin oikeasti olen. Ellei, niin voi painua hevon kuuseen minun puolestani.
Se, mikä tässä tilanteessa helpottaa, on se, että ne harvat jotka oikeasti tietävät mistä on kyse, ovat olleet ymmärtäväisiä. Olen oikeasti yllättynyt siitä, että eräskin läheiseni on nähnyt tilanteen selkeämmin kuin minä itse. Tuntuu mukavalta kuulla, etteivät kaikki sentään pidä minua pähkähulluna ratkaisuni vuoksi.
zilah