Äsh, aloin kirjoittaa kunnon tunteidenpurkausta, mutta en pystynyt. Tai no, kirjoitin sitä pari sataa sanaa, totesin olevani naurettava ja deletoin koko roskan
heh, auttoi todella, nyt on mieli paljon paljon parempi
Pitää kuitenkin vähän purkaa...
Taidan ylireagoida, mutta tietyllä elämän saralla kaikki tuntuu menevän yhtäkkiä väärin! Partiossa nimittäin, tälläistä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Ensinnä ryhmälleni suututtiin, täysin aiheellisesti varsinkin kun ollaan johtajia ja virhe on nyt korjattu, mutta ikinä aiemmin tälläistä ei ole tapahtunut! Siis että oltaisiin möhlitty jotain niin pahasti, että siitä olisi ollut aihetta suuttua, ei koskaan kahdentoista vuoden partiourallani. Varmaan naurettavaa, että olen joutunut tätä päässäni läpikäymään useamman päivän, miettimään elämäni suuntaa ja tarkoitusta enkä vieläkään ole kunnolla sinut sen kanssa. Koska ihan kamalaa! Tietysti niitä virheitä sattuu eikä nytkään mistään ihan überkamalasta kyse ole, kukaan ei kuollut ja kaikki on taas korjattu... Silti. Ei tälläistä saa käydä! Moni oli meille vihainen... voi ei! Anteeksi on kyllä jo saatu ja sinänsä kaikki on hyvin, mutta en vain taida kyetä itse antamaan itselleni anteeksi.
Sitten lisäksi olin väärässä päivämäärissä. Alueella on kaksi lippukuntaa ja yksi ostari, ollaan siellä aina peräkkäisillä viikoilla myymässä joulukampanjan merkeissä. Luulin meillä olevan tämä viikko ja niillä seuraava, mutta se onkin toisin päin! Ensimmäisen meidän ryhmän piti mennä huomenna ja jouduin ilmoittamaan ryhmänjohtajalle näin viimetinkaan muutoksesta. Pahempaa on, että minun tietämättä toinen ryhmä oli mennyt sinne tänään, törmännyt toiseen lippukuntaan ja paljon hämmennystä oli syntynyt, niillä oli vielä lapset mukana... Seurauksena sain varsin äkäistä viestiä, lievennyksenä minulle ei oltu kerrottu, että he ovat menossa tänään (tosin tämä johtuu toisesta jouluasiamiehestä, joka ei ollut kertonut ryhmänohjaajan ilmoittaneen hänelle). Nyt on sekin asia hoidossa ja anteeksiviesti lähetetty toiselle lippukunnalle, mutta kahden pahan summana olen tällä hetkellä varsin vakuuttunut, että en osaa hoitaa mitään eikä kukaan enää pysty minuun luottamaan. Parhaillani yritän vakuuttaa itselleni olevani väärässä, koska loppuviimeksi sain korjattua asiat ennen suurinta pahaa, mutta olen niin tottunut tekemään kaiken täysin kunnolla, että tämä on ihan kamalaa!
Taisin sanoa, että deletoin pari sataa sanaa? Noh, kirjoitin ne näköjään uudestaan
Edistyisipä nanokin näin tehokkaasti! Tästä en kyllä kirjoita, niin tyhmää tämä on. Varsinkin, kun vain yhdessä harrastuksessa tökkii ja koko mulle elämälle kuuluu hyvää
elämän suuret ongelmat, tällä on hyvä pilata päivä. Toivottavasti olen vain pari päivää ollut väsynyt ja tämä menee ohi kunnon yöunilla.