Masennusarkisto

[Lizlego]

Tule tännepäin! Täällä olisi kyllä töitä myyntitykille ja asiakaspalvelijalle.

Ahdistaa. Puskee päälle muutto ja tuntuu siltä, että kohta taas kaikki kusee. Koko kevät on tuntunut siltä, että olen kohta romahduksen partaalla, koska en osaa, pysty enkä kykene ja pitäisi osata ja pystyä ja kyetä, mutten ole koskaan osannut, pystynyt enkä kyennyt. Pitäisi jo tähän ikään mennessä olla oppinut se, mut kun ei. Aina sitä hakkaa päätään seinään. Pitäisi vain hyväksyä se tosiasia, että on onneton tunaripaskiainen, joka on riippuvainen kaikista muista ja itse kykenemätön mihinkään. Nyt sen voi ääneen myöntää. Mä tarttisin elämääni miehen tai jonkun miehenkorvikkeen tai ylipäätään jonkun, joka pystyy ja kykenee. Yksinäni olen koko ajan kusessa tai siltä tuntuu.

[zilah]

Taitaa olla niin, että välit veljeen ovat lopullisesti mennyttä. Sen verran rankkaa settiä on sieltä päin tullut, että jo ihan oman mielenterveyden vuoksi on parempi pysyä erossa. Äidinkin kanssa on jo tarpeeksi vaikeaa. Välillä näyttää jo ihan hyvältä, mutta yhtään kun alkoholia ottaa niin se on taas menoa.

Luulen, että hengähdystauko tuli sittenkin ihan tarpeeseen. Tämä on elämäni raskain vuosi ja siitä huolimatta olen painanut töitä vuorotta. Nyt aion ottaa itselleni aikaa ja rauhaa ja vain levätä. Ja kirjoittaa. Se on auttanut ennenkin, niin miksei sitten nyt? Ihminen ei määräänsä enempää kestä, ja nyt tuntuu että se raja alkaa olla hyvin lähellä.

Töitä löytynee aikanaan. Ainakin täältä Etelästä. Mutta senkään kanssa en kiirehdi. Kun viimeksi olin tässä samassa tilanteessa, ajatuskin työttömäksi jäämisestä kauhistutti ja siksi erehdyin ottamaan työpaikan, jossa iskin käteni paskaan niin sanotusti. Nyt aion katsoa rauhassa ennen kuin ryntään tekemään mitään ratkaisuja suuntaan taikka toiseen.

//Edit: Mikään ei tekisi minua onnellisemmaksi kuin saada palata Ouluun. Senkin kortin aion katsoa perin juurin. Ja pakko sanoa tuohon, että kyllä ne miehet ovat väliin yhdessä sun toisessa käteviä, mutta saman katon alle en ketään ota. Olen oppinut arvostamaan omaa rauhaani ja nyt vaikeuksien keskellä se tuntuu entistä tärkeämmältä. Milloin se sinun muuttosi on, murunen? Tiedä vaikka pääsisi talkooavuksi nyt kun on aikaa. 

Zilah

[Lizlego]

Jossain 15.6.-30.6. välillä. Saan ensi viikolla avaimet uuteen kämppään. Tiedän, että asiat aina järjestyvät, mutta joka kerta olen ihan varma, että eivät ja että jotain katastrofaalista käy, vaikken edes keksi mitä, kun kissat ja tärkeimmät tavarat varmasti saan talteen ihan yksinänikin. Jotenkin sitä vaan on niin uskomattoman avuton. Se ei ole edes uusavuttomuutta vaan ihan silkkaa avuttomuutta ja aloitekyvyttömyyttä ja jotain henkistä lamaantuneisuutta.

// Ikävää toi tilanne veljesi kanssa, mutta eipä siinä oikein mikään muu auta, jos toiselta osapuolelta tulee vain paskaa niskaan. 

[zilah]

Tämän saman tilanteen kanssa on itse asiassa menty jo vuosia, enkä jaksa enää edes surra sitä. Melko korniakin se on väliin. Veli on sitä mieltä, että minä olen sairas kun fakta on se, että hänellä meistä kahdesta on voimassaoleva mt- diagnoosi...

Tuo muuten saattaisi jopa onnistua. Olen nimittäin ensi vkolla sopinut meneväni Kuopioon. Voisihan siitä tehdä muutaman päivän lenkin Oulunkin kautta.  Tunne on sinällään tuttu. Muuttaminen on aina stressaava kokemus. Minullakin se saattaa olla kohdakkoin edessä, mutta katsellaan nyt. Sitä ennen aion ainakin karsia tavaramäärän niin minimiin kuin suinkin mahdollista. Olen kyllästynyt raahaamaan valtavaa romuvarastoa mukanani.


Zilah

[Lizlego]

No mä mietin joka muuton aikana kanssa sitä, että mitä jos uuden kämpän sijaan kärräisi nämä kamat kaatopaikalle ja muuttaisi ihan tyhjään kämppään. Ottaisi vaan mukaan kissojen raapimispuun ja sängynpatjan. 

[zilah]

Ei yhtään hullumpi idea. Minä olen jo pitkään  päivittänyt huonekalujani siihen suuntaan, että niitä on vain pakolliset ja ne ovat mahdollisimman kevyet kantaa. Mahdollinen muutto tulee tavaroiden karsimisen jälkeen olemaan suhteellisen helppo homma.

Ja asiasta kukkaruukkuun. Ihan kirjaimellisesti. Näkyy niitä olevan vieläkin hullumpia kuin minun armaat sukulaiseni. Äiti soitti ihan järkyttyneenä, että naapurin nainen oli käynyt rikkomassa hänen kukkaruukkunsa. Ensin tämä nainen oli riehunut kotonaan, särkenyt paikkoja, lyönyt miestään ja särkenyt tämän puhelimen. Mies sitten oli tullut äidiltäni pyytämään puhelinta lainaan että saa soitettia poliisit. Ja siitäkös tämä nainen oli kimpaantunut niin, että oli särkenyt kukkaruukun. Väittää kivenkovaan, että äidilläni ja tällä miehellä on suhde. Mitä siitä, että tämä mies on ehkä minun ikäiseni, plus että äiti on tuore leski ja suree vielä isääni.


Kaikenlaisia sekopäitä sitä tännekin mahtuu. 
Zilah

[Lizlego]

Onhan niitä kaikenlaisia hulluja. Onneksi tuossa ei käynyt pahemmin äidillesi. 

[zilah]

Sano sie muuta! On se kuulemma aiemminkin riehunut, mutta noin hurjaksi ei ole aiemmin meno yltynyt. Paikalla kävi niin poliisi kuin ambulanssikin.  Nyt on sitten harkinnassa, tehdäänkö rikosilmoitus. Vaikka vahinko nyt sinänsä on mitätön, niin kyse on periaatteesta. Kyllä jokaisen pitää saada olla kotonaan rauhassa ilman pelkoa sekopäistä. 



Zilah

[Lizlego]

Joo, vaikka vahinko ei olisikaan suuri niin rikos on silti tapahtunut. Sitä en kyllä tiedä, että olisiko sillä rangaistuksella vaikutusta myöhempään käytökseen, mutta jo periaatteessa pitäisi tuollaisesta käytöksestä olla jotain seurauksia. 

[zilah]

Jep, kyllä se nyt on niin, että rikosilmoitus on pakko tehdä ja lisäksi sitten valitus taloyhtiön isännöitsijälle. Mahdollisesti lähestymiskieltoa ja muuta lisäksi.

Akka kävi vielä tänä aamuna uudestaan äitini ovella ja äiti liian luottavaisena avasi... Onneksi sentään ehti laittaa oven kiinni ennen kuin hullu pääsi sisälle.  Oven takaa sitten huusi ja haukkui kaikilla kuviteltavissa olevilla nimillä, joista lehmä oli lievin...

Kunhan huomenna menen Kuopioon, niin kyllä aion ensimmäisenä kysyä naapurin ukolta, että mitä aikoo tehdä laittaakseen akkansa kuriin. Ja jos ei hän laita, minä laitan. Vaikka sitten virkavallan avustuksella. Ja samoin taidan soittaa poliisille, että miksette vieneet sitä edes yhdeksi yöksi putkaan rauhoittumaan.   

Nyt meni hermo! Oikeasti!


Zilah
 

[zilah]

Melko lailla raskas syksy on ollut, mutta jospa sitä lopulta parempaan suuntaan.

Jouduin ottamaan pari päivää sairaslomaa, koska unirytmi meni kiireen ja stressin takia ihan pipariksi. Olin niin väsynyt että nukahtelin minne sattui ja töissä alkoi olla ongelmia. Nyt kuitenkin tuntuu, että pikkuhiljaa palaudun omaksi itsekseni sen myötä, kun saan univelkaa nukuttua. Olen myös ilmoittanut töihin, että teen tästedes lyhennettyä työviikkoa. Työsopimus onneksi antaa siihen mahdollisuuden. Palkka on tietysti pienempi, mutta ei mikään työ ole sen arvoinen, että polttaa itsensä loppuun.

Ja äitinikin elämä näyttää valoisammalta. Tänään soitin ja kuulin ilokseni, että häntä piinannut hullu naapuri on lopultakin kärrätty suljetulle osastolle. Kauan siihen menikin aikaa, ja vaati mm. sen että puukotti ukkonsa sairaalakuntoon. Poliisi ja ambulanssi olivat liki päivittäisiä vieraita taloyhtiössä, mutta nyt se ralli on loppu. Enää ei kuulemma takaisin tule, vaan on lukkojen takana loppuikänsä.

On se sitten yhtä perkelettä, että tällaisia on niin äärimmäisen vaikea saada kuriin.  Pitää olla suurin piirtein ruumiita, ennen kuin jotakin tapahtuu. Ja arvatkaapa miten olisi käynyt, jos tuon naisen ukkoparka olisi uskaltanut sormeaankaan nostaa itsepuolustukseksi? Raudoissa olisi ollut itse.



zilah

[zilah]

Joopa. Näin nyt sitten. Tämä päivä tulee pysymään muistissani aina päivänä, jolloin tein omasta veljestäni rikosilmoituksen. Vaihtoehtoja ei ollut. Rötökset ovat sitä luokkaa, ettei edes äitimme enää pysty katsomaan niitä läpi sormien. Ja mitä netistä katselin, niin jos tuomio tulee niin kuin näyttää, veli lähtee istumaan. Ei edes ehdollisella tule selviämään. 


zilah

[Lizlego]

Se on aina älyttömän ikävää, jos lähipiiristä löytyy ihminen, jolta tuntuu puuttuvan normaali moraali. Niihin ei mikään muu auta kuin turvautuminen lakiin.

[zilah]

Puhut toden sanoja, Liz raksu. Pakko sanoa, että ihan epätodellinen olo on ollut viime päivinä. Sekin tietysti, että päällä jatkuva stressi, pelko äidin puolesta ja siitä, mitä veli vielä keksii. Mutta kaikkein eniten sitä ihmettelee, että miten ja missä vaiheessa ihminen voi noin pahasti kasvaa kieroon. Siitä olen onnellinen, ettei hän tiedä minun osoitettani, työpaikkaani tai edes puhelinnumeroani.



zilah

[Lizlego]

Joo, ja toivottavasti kukaan ei ole niin pöljä, että kertoo sille. Ei oikeasti tiedä, mihin se voi pystyä nyt kun se pakotetaan kohtaamaan tekonsa. Sukulaiset osaa kyllä välillä olla varsinainen riesa ja sitten vielä, kun ne tuntuu olettavan, että ne selviää rikoksistakin rangaistuksetta, jos kohdistaa ne omiin sukulaisiinsa. Jaksamista sulle ja toivottavasti saat vapaata, että pääset vähän tuulettumaan tännepäin.