Aberforth arvosti sankarillisessa, joskin edesmenneessä, veljessään eniten tämän sijoitusnenää, jonka ansiosta hänelle oli jäänyt varsin muheva perintö.Nimi: Q-factor
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukija: sulo
Päähenkilö: Aberforth
Lajityyppi: huumori häröilyllä
Sanamäärä: < 300
Ikärajasuositus: K-12Taustaa otsikolle, mutta oikeasti halusin saada sinne vain Q-kirjaimen, koska se muistuttaa Applesta <3 Ja oon kattonut liikaa Big Bang Theorya (Rillit huurussa). Isot, valtavat kiitokset
foxylle avusta epsanjassa <3
Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!
Q-factor
"Una cerveza, por favor", Aberforth sanoi ja vilkutti silmää tummahipiäiselle pojalle, joka nyökkäsi kohteliaasti ja poistui nopein askelin kohti rantabaaria. Aberforth katseli pojan perään ja maiskautti suutaan.
Brasilian kuuman auringon alla, Arpoarin rannalla Aberforth tunsi vihdoin elävänsä. Hän oli kyllästynyt pelkäämään, hän oli väsynyt suremaan. Hänellä ei ollut enää perhettä, mutta jos totta puhutaan, hänellä ei ollut ollut perhettä enää pitkään aikaan. Albus oli tehnyt elämässään niin kuin halusi ja oli ollut suuri mies. Kuitenkin Aberforth arvosti sankarillisessa, joskin edesmenneessä, veljessään eniten tämän sijoitusnenää, jonka ansiosta hänelle oli jäänyt varsin muheva perintö.
Kuka olisikaan uskonut, että aikakauden arvostetuin velho oli sijoittanut suurimman osan omaisuudestaan jästien omenabisnekseen. Onnistuneesti. Aberforth ei ymmärtänyt, miksi jästit vouhkasivat moisista asioista. Hän tiesi, että vuohet pitivät omenoista, mutta onneksi hän oli rikas, eikä hänen tarvinnutkaan välittää. Hänellä oli alaisia, jotka murehtivat hänen puolestaan.
Notkealanteinen latinopoika palasi tasapainotellen pyöreällä tarjottimellaan leppoisassa 24 asteen lämmössä hikoilevaa olutpulloa.
"Aquí tiene."
"Gracias."
Poika hymyili Aberforthille, vilkaisi sitten nopeasti ympärilleen ennen kuin kumartui lähemmäs tämän karvaista korvaa.
"Haluaako señor pitää hauskaa?"
Aberforth tuijotti pojan tummia ja vilpittömiä silmiä, jotka suorastaan väreilivät ymmärrystä ja myötätuntoa. Hän ei tuhlannut aikaa miettimiseen, palvelu oli todellakin parempaa kuin koto-Englannissa.
"Kyllä!"
Poika laski kapean kätensä valkoiselle käsivarrelle ja kumartui niin lähelle, että hänen hengityksensä lämmitti Aberforthin poskea.
"Teidän huoneenne, 307, näemme siellä tunnin kuluttua, si?"
Aberforth tuijotti poikaa pöllämystyneenä.
"Mutta kuinka saat tuotua vuohen kolmanteen kerrokseen?"