Title: Ei syytä, ei tarkoitusta
Author: Krim
Pairing: Gale/Katniss/Peeta
Rating: K12
Fandom: Nälkäpeli
Genre: Romance, Drama
Disclaimer: Suzanne Collins omistaa kaikki hahmot, jotka tunnistatte hänen keksimikseen. Minä leikin niillä, enkä saa siitä rahallista korvausta.
Warnings: ei turhan tarkasti kuvailtu ja lyhyt ruoskintakohtaus
Summary: ”Hiki pisaroi hänen otsallaan ja hänen silmänsä olivat sumeat. Silti hän jaksoi sanoa nimeni. Minun nimeni.”
A/N: Ikivanha, eikä tätä ikinä pitänyt julkaista missään. En tiedä onko kukaan täällä Nälkäpeliä lukenut, mutta tässä teille turhankin kliseinen, kolmiosainen Nälkäpeli-ficci.. Toivottavasti ette sekoa vähän liian usein vaihtuvasta kertojasta.. Kommenttia otan mielellään vastaan, rakentavaa myöskin. Ensimmäinen osa lyhyt ja tylsä, pahoitteluni. Teksti muuten sijoittuu siihen Nälkäpelin ja Vihan liekkien väliin, muttei varsinaisesti spoilaa kumpaakaan kirjaa.
Luku 1 Gale Pov
Tämä sunnuntai oli sellainen kuin sunnuntait yleensäkin, ainakin melkein. Heräsin aikaisin ja lähdin metsälle. Sain hyvän saaliin, oravan, pari jänistä ja majavan. Sitten jäin odottamaan. Odotin tunteja, mutta hän ei tullut. Katniss ei tullut. Lopulta lähdin kotiin. Ryömin aidan ali ja kahlasin lumihangen läpi nälkäisen perheeni luo. Katniss ei ollut odottamassa minua kotona. Aloin huolestua. Mitä oli voinut sattua?
Saavuin pian Katnissin hienon voittajien kylän talon ovelle. Prim tuli avaamaan. Hän hymyili ujosti ja kertoi Katnissin olevan huoneessaan. Katniss nukkui. Hän oli sairas. Minä huolestuin heti ja pyysin lupaa käydä hänen luonaan. Astelin ylös hienoja, koristeellisia portaita enkä välittänyt vaikka kastelin lattian lumisilla saappaillani. Mielessä oli vain yksi ajatus. Katniss. Katniss on sairas.
Huoneessa oli toinenkin vierailija. Pellavatukkainen poika silitti nukkuvan Katnissin hiuksia. Käteni puristuivat nyrkkiin. Poika oli Peeta Mellark. Murahdin jotain tervehdyksen tapaista, mutta Peeta ei viitsinyt edes katsoa minun suuntaani. Hän tervehti asiallisella ”heillä” ja jatkoi Katnissin hiusten silittämistä. Luuliko hän, että hänellä oli joku oikeus koskea Katnissiin noin? Luuliko hän että sallisin sen Nälkäpelin jälkeen? Eikö poika tajunnut, että Katniss vain näytteli? Kaikki vain näyttelivät? Katniss päästi pienen voihkaisun, joka sai minut havahtumaan. Menin sängyn toiselle puolelle ja tartuin tytön käteen.
”Catnip? Herää. Minä tässä”, puhuin hiljaa enkä välittänyt Peetan oudoksuvasta katseesta.
”Gale?” hän havahtui vihdoin ja siristeli silmiään. Hän näytti voivan huonommin kuin luulinkaan. Hiki pisaroi hänen otsallaan ja hänen silmänsä olivat sumeat. Silti hän jaksoi sanoa nimeni. Minun nimeni. Kasvoilleni levisi hymy ja silitin hänen kättään.
”Huomenta, Catnip”, sanoin ja hymyilin. Hänkin hymyili, mutta kääntyi Peetan puoleen. Peetan! Eikö Katniss muka saanut hänestä tarpeekseen Nälkäpelissä?
”Toin leipää”, Peeta sanoi. Mulkaisin häntä vihaisesti. Minulla ei ollut Katnissille leipää eikä mitään muutakaan. Silti olin taatusti parempi ihminen kuin Peeta. En vain ollut rikas, enkä leipuri.
”Haluaisin jutella hänen kanssaan kahden”, sanoin. Peeta nyökkäsi kuin pieni, viaton lapsi. Loi vielä haikean katseen tytön suuntaan ja lähti sitten kohti ovea. Sitten kuulin Katnissin äänen. Ensin itsesuojeluvaistoni varmaan esti minua erottamasta sanoja, mutta hitaasti ne saavuttivat tajuntani. Katniss sanoi: ”Peeta, odota! Jää tänne.” Tytön ääni oli melkein epätoivoinen, aneleva. Peeta kääntyi ja näin hetken omahyväisen ilmeen hänen kasvoillaan. Toimin vaistojeni varassa ja vaisto käski suojella Katnissia tältä pojalta.
”Katniss hourailee. Mene nyt”, sanoin ja astuin Peetan ja Katnissin väliin.
”Enkä houraile”, Katniss sanoi, ”minulla on asiaa Peetalle. Tule kohta, Gale, jooko?”
Käännyin Katnissiin päin ja kohtasin hänen surulliset silmänsä.
”Catnip..” kuiskasin ja kumarruin tytön puoleen. En ehtinyt estää itseäni, kun polvistuin sängyn viereen ja painoin huuleni hänen omilleen. En tiedä syytä enkä tarkoitusta sille. Ehkä minä halusin näyttää Peetalle, että Katniss on minun, nyt ja aina. Ehdin huomata tytön vastaavan suudelman ennen kuin kuulin kauhunhuudon ja joku työnsi minut sivuun.
