Tiedän tunteen Cele. Mullakin on kauniit kesäsääret, tosin ne on onneksi paranemaan päin. Alkuraskaudesta kutisi niin maan kerpeleesti iho, että jalat oli kauttaaltaan ihan mustelmilla ja naarmuilla kun raavin niitä niin hereillä ollessa kun unissakin. Nyt ei onneksi enää kutise niin paljon ja niin usein, mutta sääret on kyllä edelleen sen näköiset, ettei näitä julkisesti kyllä esitellä. Ei sillä että mun jalat esillä olisi muutenkaan koskaan.
Samaistun myös tuohon ylikuumuuteen. Kämppä on pienoinen sauna vaikka kaksi tuuletinta huutaa ja kaikki räppänät on sepposen selällään. En ollu koskaan ajatellu että esimerkiksi sääretkin voi hikoilla, mutta näköjään. Enkä edes tehnyt muuta kuin istuin paikoillani penkomassa tilkkulaatikkoa tuulettimen edessä. Ärsyttävää kun ei mitään oikein jaksa tehdä tai minnekään mennä eikä itestä saa ihmisen näköstä kyllä tekemälläkään, kun naama sulaa irti.
Nytkin voisin pelata poikien kanssa lautapelejä, mutta kun on niin väsy ja voimaton olo, niin en mä jaksa ajatella niin paljon kun tossa pelissä tarvisi. Sen sijaan makaan sohvalla nauttimassa moodswingeistä. Tuli tosi absurdi olo kun luin feissarimokia ja sit aloin nauraa jollekin tosi kovasti, joten silmät alko vuotaa minkä seurauksena aloin oikeesti itkeä ja nyt en voi jatkaa niitten lukemista, koska alan itkeä saman tien kun yritän vaikkei siellä mitään surullista edes ole.